Hygienia

Hygieniakäsitykset muuttuvat

Työläisten kodit saattoivat olla kylmiä ja vetoisia. Niissä asuttiin ja nukuttiin erittäin ahtaasti, eikä vesijohtoja tai viemäreitä ollut ennen 1900-lukua. Puutteellinen hygienia näkyi epäsiisteytenä, loisina ja syöpäläisinä sekä loi otollisen maaperän sairauksien leviämiselle.

1800-luvun loppupuolella Euroopassa ryhdyttiin suhtautumaan uudella tavalla hygieniaan. Oli keksitty, että bakteerit aiheuttavat tauteja ja levisivät ruoasta, kosketuksesta ja pisaratartunnasta. Puhtauden puolestapuhujat olivat yleensä varakkaita ja he näkivät työväestön likaisuuden johtuvan työläisten saamattomasta ja laiskasta luonteesta! Vähemmän huomiota kiinnitettiin siihen, ettei työväestöllä ollut välttämättä varaa tehdasvalmisteiseen saippuaan. Perheenjäsenet pesivät itsensä kotitekoisella saippualla, jolla myös asunto siivottiin. 

Pyykinpesijöitä

1900-luvun alkuvuosikymmeninä esimerkiksi kaupoissa, junissa ja odotushuoneissa oli usein kyltti, jossa luki "Spotta ej på golvet – Älä sylje lattialle". Kiellolla yritettiin estää erityisesti yskösten välityksellä tarttuvan tuberkuloosin leviämistä. Lattioille sylkeminen oli aikaisemmin hyvin tavallista, mutta sitä alettiin vähitellen pitää paitsi terveyttä uhkaavana, myös sivistymättömänä tapana.

Vesijohdot ja viemärit

Ennen vesijohtoa vesi kannettiin kotiin kaupungin yleisistä kaivoista. Toejoella ruoanlaittoon käytettävä vesi nostettiin joesta aina 1900-luvun alkuvuosiin saakka. Vesijohtoa saatiin Porissa odotella joissakin kaupunginosissa aina 1930-luvulle saakka, maaseudulla vielä pidempään.

Viemäriverkkoa suunniteltiin Poriin jo 1800-luvun lopulla, koska vesi pakkautui kaduille lätäköiksi. Ensin viemärin sai ainoastaan puistojen risteyksen, Länsipuiston ja Karjarannan välinen alue. Koko keskikaupungin viemäriverkko valmistui vuonna 1911 ja V ja VI osan vasta vuosia myöhemmin. Aittaluotoon 1920-luvun alussa valmistunut Rosenlew-yhtiön työväenasuntola Hennala oli uudenaikainen rakennus, sillä siinä oli vesiklosetit eli sisä-wc:t.

Peseminen ja siivous

Perinteinen peseytymispaikka oli sauna. Omia saunoja ei ollut kuitenkaan kuin harvoilla. Esimerkiksi Porin VIII kaupunginosan paikalla sijainneessa pahamaineisessa Blomin kaupunginosassa oli ainoastaan yksi sauna yli tuhannelle asukkaalle. Yleisesti saunassa käytiin kerran viikossa joko naapurissa tai kaupunginosien yleisissä saunoissa. Saunapäivänä vaihdettiin yleensä puhdas alusvaatekerta.

Köyhemmillä kaupunkilaisilla vaatteita oli vain vähän, joten niitä ei pesty usein. Vaatetäit olivat yleisiä ja kiusallisia. Ne levittivät myös hengenvaarallista pilkkukuumetta. 1910-luvulla kansaa kannustettiin taisteluun torakoita, luteita ja muita syöpäläisiä vastaan.

Vaatetäistä kertova opetustaulu.

Pyykinpesussa ryhdyttiin käyttämään entistä enemmän kuumaa vettä. Uusi pyykinpesukone oli harvinainen varakkaillakin, mutta se mullisti pyykinpesua. Ensimmäiset pyykinpesukoneet olivat käsin veivattavia, mutta helpottivat työtä silti paljon.

Pesussa ja siivouksessa käytetyt aineet saattoivat aiheuttaa myös terveysvaaroja. Pyykinpesuaineena käytetty lipeäkivi aiheuttikin tapaturmia joutuessaan lasten käsiin, sillä se oli voimakkaasti syövyttävää. Kotien siivoukseen suositeltiin vielä 1930-luvulla tärpättiä, jonka sanottiin jättävän jälkeensä raikkaan ja terveellisen tuoksun!