Lapsityön kritiikki

Lapsityön arvostelijat näkivät lapsityövoiman käytön moraalittomana ja epäterveellisenä lapsen kehitykselle. Pitkät työpäivät ja likaiset tehdassalit sekä heikolla palkalla ostettu niukka ravinto altistivatkin lapset sairauksille, mutta tosiasiassa tehdaslapset eivät olleet sen sairaampia kuin muutkaan. Porissa tulitikkutehtaan lapset altistuivat kuitenkin fosforimyrkytykselle.

Tehtailijat hyötyivät lapsityöntekijöistä: he olivat halpaa työvoimaa, kuuliaisia ja tulevaisuutta ajatellen ammattitaitoista työvoimaa. Jotkut näkivät että lasten ansiot "käytetään äidin kahvin- tai isän viinanhimon tyydyttämiseen". Karl Marx kirjoitti aikanaan, että "Kurjat turmeltuneet vanhemmat katsovat vain sivusta sitä, että voisivat lyödä rahaa lapsistaan niin paljon kuin mahdollista." Nämä edelliset vertaukset pitivät varmasti joissain tapauksissa paikkansa, mutta yleinen käsitys oli, että työ oli aina tehnyt ja teki edelleen lapselle hyvää.

Reposaaren sahan poikia 1800-luvun lopussa

Eräs kirjoitus vuodelta 1862 kuvaa hyvin ajan yleistä tehdastyön ihastelua:

"Ja se hyöty ja etu kuin köyhille ja turvattomille lapsille tehtaista on, on sanomaton: jotka saisivat maalla, varsinkin talvisaikana, kylästä kylään kerjäten juosta, ja vilua ja puutetta ja alastomuutta kärsiä, saavat nyt 10 ja 12 vuotisena työn ja palkan, josta taitavat jonkun kopeekan köyhillen vanhemmillensakin antaa, jos niin tahtovat. Kuinka hartaalla halulla vanhemmat lapsiansa tehtaisiin tuo, sen näkee siitä kuin äitein silmistä ilon ja kiitollisuuden kyyneleet kimaltelee, kuin lapsensa ovat sinne saaneet, josta raharikkaat ja tehtaitten isännät ansaitsevat suurimmat kiitokset, kuin eivät päästä varojansa koron kantavissa velkaseteleissä kasvamaan, vaan uhraavat köyhän kansan yhteiseksi hyväksi."