Elämää Reposaaren sahan alueella 1900-luvun alussa

Anna Sjöroos syntyi Reposaarella vuonna 1903. Hänen perheensä oli muuttanut Reposaarelle samana vuonna, koska isä oli saanut töitä sahalta. Hän oli oikein mestarismies. Perheeseen kuului tuolloin kaikkiaan yhdeksän henkeä. Siitä huolimatta yhtiö tarjosi heille asunnoksi vain yhtä huonetta. Isä oli sanonut, että eihän sellainen tule kuuloonkaan, koska heitä oli niin monta. Lopulta yhtiö vuokrasi heille tilavamman kodin ruotsalaiselta yksityishenkilöltä, joka oli saapunut Reposaarelle vuonna 1872, jolloin saha perustettiin. Asunnossa oli keittiö ja tilava kamari. Hieman myöhemmin perhe sai vielä yläkerrasta yhden huoneen, johon muuttivat perheen vanhimmat pojat.

Reposaaren sahan aluetta

Saha maksoi työläistensä asumisen sekä sähkön ja lämmitykseen käytettävät polttopuut. Satamalaiset saivat parempaa palkkaa, mutta heillä ei ollut ilmaista asuntoa, puita tai lääkäriä. Osa perheistä asui ahtaasti yhdessä hellahuonessa, jossa asui lisäksi kahdesta kolmeen kortteerimiestä eli alivuokralaista. Jos perheellä oli kaksi huonetta, niin kortteerimiehiä saattoi olla viisikin. Isäntäväki nukkui aina kamarissa. Kortteerimiehet nukkuivat yleensä lattioilla ja keittivät itse ruokansa. Aamukahvit heille kuitenkin usein tarjottiin.

Annan veljet kävivät sahalla päivävuorossa, mutta isä joutui tekemään välillä myös yövuoroja. Isä teki kymmenen tunnin työpäivää ja tienasi sata markkaa kuussa. Jouluisin hän sai koko kuun palkan ylimääräistä rahaa, josta antoi äidille 50 mk ja lapsille markan kullekin.

Annan perheellä nukkumista varten oli erityiset suuret sivusta vedettävät sohvat. Niitä sanottiin kolmevoodasiksi, koska ne menivät kolmeen osaan. Niissä mahtui samalla nukkumaan kolme henkeä. Kamarissa oli vielä isän kirjoituspöytä, isän kaappi sekä suurempi pöytä. Keittiössä oli pienempi pöytä sekä senkki, jossa säilytettiin astioita. Ainoa komero oli eteisessä, jossa säilytettiin ruokia. Silloin, kun koko perhe oli paikalla yhtä aikaa, syötiin kamarin puolella.

Annan perheen naapuri eli vaatimattomimmissa oloissa. Anna kävi pienenä naapurissa usein kylässä, koska siellä oli samanikäisiä lapsia. Hän huomasi, että perhe nukkui ilman patjoja vanhojen rääsyjen päällä. Annan äiti kielsi häntä lopulta menemästä naapuriin, koska siellä oli likaista ja torakoita. Ulkona sai kylläkin leikkiä. Naapurin perheen äiti kuoli hieman myöhemmin ja tämän jälkeen perheen 13-vuotias tytär huolehti koko taloudesta. Myöhemmin hänkin kuoli keuhkotautiin, jota oli silloin paljon liikkeellä.

Peseytymässä käytiin kerran viikossa yhtiön saunassa. Sauna oli aluksi yhteissauna, jossa miehet ja naiset saunoivat samaan aikaan. Ovella odotettiin pukuhuoneen paikan vapautumista. Pyykit pestiin keittiössä kerran kuussa. Ensin pyykit haudotettiin padassa ja talvisin pyykit huuhdeltiin avannossa. Kesäisin pyykit huuhdeltiin ulkoliiterissä olevassa kopissa. Annan äiti ompeli perheen vaatteet omalla ompelukoneella.

Yleensä syötiin kaksi kertaa päivässä. Annan perhe eli hieman paremmin, koska isä oli työnjohtaja. Juhlaruokina olivat lihasoppa, rusinasoppa ja lanttulaatikko. Tavalliset työntekijät söivät suolasilakkaa ja perunaa. Eräs työmies oli sanonut isälle, että olisi hienoa jos kerrankin saisi syödä vatsansa täyteen lihasoppaa. Isän mielestä työmies ei paljoa pyytänyt.

Monet pitivät kotieläimiä. Joillakin perheillä oli jopa neljä lehmää, joita pidettiin torin lähellä olleissa navetoissa. Ihmisillä oli pihoillaan lisäksi sikoja. Annan perhekin piti kesäsikoja. Moni sahalainen vuokrasi myöhemmin kaupungilta maata viljelläkseen perunaa. Siinä olikin urakkaa, kun ensin oltiin päivä sahalla ja illalla kääntämässä perunamaata.

Emil Sillanpään kauppa ja työväen keittiö Reposaarella

Joka toinen tiistai oli tilipäivä ja silloin saapui Porista kauppiaita Reposaaren toripäiville. He saapuivat Noormarkku-nimisellä laivalla, jolla kuljetettiin myös suuremmat myyntituotteet, kuten huonekalut. Reposaarella ei ollut vielä paljon kauppoja. Osuuskauppa toimi Anderssonin talon yhdessä huoneessa. 

Isä piti perheessä kovaa kuria. Hän ei kuitenkaan koskaan antanut selkään, mikä oli tuolloin varsin epätavallista. Kotona piti olla kuitenkin hiljaa, kun isä tuli töistä. Hän sai kuulemma rähistä aivan tarpeeksi sahalla.

Sahan alueella oli yleensä melko rauhallista, mitä nyt jokunen tappelu joskus käytiin ja joku juoppo saattoi joskus laulaa tullessaan tansseista. Saaren asuinalueet; Sahanmäki eli sahan alue ja Haminanpää eli sataman alue elivät omaa elämäänsä. Pojat muodostivat kummallakin alueella sakkeja ja tappelivat metsässä keskenään. Joskus oli mukana aikuisia miehiäkin. Jos sahalaiset olivat tappiolla, niin apujoukkoja haettiin aina sahalta saakka.

Annan isä asui samassa asunnossa kuolemaansa saakka. Yhtiö maksoi vuokran koko ajalta. Vanhimmat työntekijät kävivät sahalla töissä vielä 80-vuotiainakin. Anna meni 1920-luvulla naimisiin ja hän muutti miehensä kanssa yhtiön taloon kolmanteen kerrokseen. Tämä oli normaalia ja sitten kun siellä oli asunut kauemmin, niin pääsi muuttamaan alaspäin toiseen kerrokseen. Lopulta pääsi sitten alakertaan. Alhaalla oli parempi asua, koska vettä ja polttopuita ei tarvinnut kantaa niin pitkälle.