Maalari VI osasta 1920-luvulla

Olavi Heikkinen syntyi vuonna 1906. Hänen perheensä asui VI osassa osuuskaupan talossa. Rakennus oli vinkkelitalo, jossa toisessa päässä keittiö ja neljä huonetta, joissa kaikissa asui vuokralaiset. Osuuskaupan tilat olivat keskellä rakennusta. Rakennuksen toinen pää oli Olavin perheen hallussa. Heillä oli kaikkiaan kolme huonetta ja keittiö. Olavin äiti piti yhdessä huoneessa maitokauppaa, koska Osuuskaupassa ei myyty maitoa.

Kuva

Saunassa käytiin naapurissa ilman mitään sopimusta, koska naapurit olivat hyviä tuttavia. Vettä haettiin noin sadan metrin päässä olevan puuvillatehtaan omistaman asuintontin kaivosta.

Leivät leivottiin pari kertaa vuodessa pakarissa ja säilytettiin keittiössä puulaatikossa. Leipä oli hapanta ruisleipää, jossa oli kuminaa seassa. Olavin äiti oli aikoinaan aloittanut työskentelemään leipomossa jo kymmenvuotiaana. Olavi oli itse pikkupoikana leiponut äitinsä kanssa. Kahvia juotiin jo lapsuudessa päivittäin. Kaikessa kuitenkin säästettiin ja kahvin sakatkin saatettiin keittää moneen kertaan.

Kengät teetettiin aina suutarilla. Olavi sai ensimmäisen puvun vuonna 1919 isoäitinsä hautajaisiin. Puvussa oli pitkät housut. Sitä ennen oli pidetty ainoastaan polvihousuja. Nämä polvihousupuvut tehtiin aina kotona. Kerran Olavin äiti teki hänelle tällaisen puvun vehnäjauhosäkkikankaasta.

Koulun jälkeen vuonna 1918 hän pääsi töihin kaupungille lähelle kotia. Hänen tehtävänään oli hakata sepeliä käsihakulla. Isot kivenlohkareet tuotiin hevoskärryillä Ruosniemen kallioilta. Isot kivet hakattiin paloiksi ensin isolla lekalla. Tämän jälkeen palat pienennettiin käsihakulla ja lastattiin vaunuihin.

Olavi päätyi myöhemmin maalarintöihin Ekwallin sänkytehtaalle, josta hän sai ammatin itselleen. Tehtaalla työskentelevät pojat opettivat toisiaan ja mestari valvoi päältä. Tehtaalla valmistettiin erilaisia sänkyjä, tuoleja, lipastoja ja senkkejä. Ekwallin jälkeen Olavi työskenteli maalarina eri mestareilla. Näissä töissä hän oppi lisää ammatin hienouksia. Hän oli maalaamassa muun muassa Pihlavan sahan konttorirakennuksia, kaupungin rakennuksia ja Ahlströmin Standart-nimistä huvipurtta. Työn tuli olla aina ensiluokkaista.

Työntekoa Ekwallin huonekalutehtaalla

Olavi meni naimisiin vuonna 1926 ja muutti vaimon kanssa vuokralle VI osan Alminkadulle. Ei sitä olisi oikein muussa kaupunginosassa osannut asuakaan. Olavin vaimo oli työskennellyt heidän tavatessaan paperitehtaalla.

Heidän lisäkseen samassa talossa asuivat omistajaperhe sekä toinen vuokralaisperhe. Olavilla ja hänen vaimollaan oli käytössään yksi huone. Keittiö ja eteinen olivat yhteisiä toisen vuokralaisperheen kanssa.

Olavin ja hänen vaimonsa asunnossa oli vaaleanharmaaksi maalatut lautalattiat, jotka oli osin peitetty räsymatoilla. Seinissä oli pinkopahvi. Asunnossa oli myös sähkövalaistus. Huonekaluja ei ollut kuin tarvittava määrä. Omistajaperheellä oli käytössään kuisti, eteinen, keittiö, poikienhuone, isokamari ja peräkamari. Talon pihassa oli oma kaivo.

Naimisiin menon jälkeen, vuonna 1927 Olavi pääsi Rosenlewille töihin. Hän oli onnekas, koska hänen ei tarvinnut odotella konepajan portilla mahdollisia töitä. Olavi pääsi suoraan mestarin juttusille ja sai luvan tulla seuraavana päivänä kokeilemaan. Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli paklata eli täytemaalata puimakoneen sivulaudat. Tähän käytettiin puulastaa, joka oli tehtävä itse. Pensselit saatiin tehtaalta. Seuraavaksi hän pääsi hiomaalaamaan eli liipstuuppaamaan koneita peltivarastoon. Rosenlewillä maalattiin koneista kaikki metalli ja puuosat. Työ oli urakkatyötä ja jokainen työvaihe oli hinnoiteltu erikseen. Hirveästi siitä ei tienannut, mutta paikka oli sentään vakituinen. Olavin johtajana oli maalarimestari, joka ei paljon katsellut työntekijöiden perään. Kunhan työt tuli tehtyä. Talvella töitä oli vähemmän. Silloin koneita maalattiin viilaverstaalla koneosastolla keskellä lattiaa. Välillä oli niin, että Olavin lisäksi oli vain yksi työntekijä maalaamassa koneita, jolloin heidän täytyi tehdä kaikki työvaiheet. Mikäli silloin laiskotteli, niin palkkakin oli huono. Jos piti oikein kiirettä ja yritti parhaansa, niin palkalla pärjäsi hyvinkin. Maalattavia koneita tuli paljon ja joskus joutui maalaamaan jouluaattonakin. Olavi sai alusta alkaen jo vaativampia tehtäviä, koska hänellä oli paljon maalauskokemusta. Osa puimakoneen osista maalattiin ennen kuin ne asennettiin kiinni. Alkuaikoina osia kuljeteltiin miesvoimin, mutta myöhemmin tehtaalle hankittiin kuljettimia, jotka helpottivat osien liikuttelua. Tähän työhön oli palkattu erityinen kuljetussakki.

Myöhemmin Olavi teki myös muita maalaustöitä Rosenlewillä. Hän oli maalaamassa yhtiön rakennuksia ja jopa rakentamassa kolmea kahden huoneen ja keittiön huoneistoa. Rosenlewin rakentaman matkustaja-alus Nordenin ajettua karille, oli Olavi maalaamassa alusta uudelleen. Nämä olivat pitkiä päiviä. Lisäksi hän oli tekemässä työkavereilleen viraapelihommia. Maalareille oli paljon erilaisia töitä ja he saattoivat tienata erittäin hyvin. Konttorissa ihmeteltiinkin, kun insinööritkään eivät saaneet sellaisia palkkoja. Ei siihen kuitenkaan puututtu mitenkään. Tienattu mikä tienattu!

Olavi Heikkinen palveli Rosenlewillä neljäkymmentä vuotta, kunnes jäi eläkkeelle.