Ikkunan korjaus

Maali rapisee ovista, talitinteille maistuu ikkunakitti ja kulmarautakin on ruostunut. Pitäisikö vaurioille tehdä jotakin vai joko on aika vaihtaa tilalle uudet ikkunat?

Useimmiten vanhat ikkunat kannattaa kunnostaa. Jos epäilee niiden kuntoa, kannattaa kaivaa työkalupakista kunnon puukko tai piikki ja sen avulla kokeilla, uppoaako terä harmaantuneeseen alareunaan tai liitokseen. Huonokuntoiseltakin näyttävä ikkunanpuite on useimmiten vain pinnaltaan vaurioitunut ja helposti kunnostettavissa, ja lahovaurioitakin pystyy puusepäntaitoinen itse paikkaamaan. Oikein kunnostettu ja hyvin tiivistetty ikkuna säästää myös energiaa.

Yleistäen voidaan sanoa, että mitä vanhemmat ikkunat, sen paremmasta, valikoidusta puusta ne on tehty ja sitä paremmin ne myöskin ovat kestäneet aikaa. Valikoidusta puusta tehty ikkuna voi kestää meidän ilmastossamme hyvin sata tai jopa parisataa vuotta, jos sen kunnosta huolehditaan ja sitä maalataan. Vanhat ikkunat eivät ole huoltovapaita, mutta sen vuoksi niitä voi ja kannattaa korjata ja kunnostaa vuosikymmenestä toiseen. Huoltovapaita ikkunoita ei yleensä voi huoltaa, joten ne on ajan myötä jälleen uusittava. Ikkunoiden ikää lyhentävät ja kunnostusta vaikeuttavat huonolaatuinen puuaines, lasituslistojen käyttö kitin sijaan, monimutkaiset rakenteet ja materiaalit sekä puitteiden käsittely tummalla tai kuultavalla puunsuoja-aineella.

Puuosat

Usein ikkuna näyttää huonokuntoisemmalta kuin se todellisuudessa on. Mikäli maalipinta on kulunut pois, saattaa puun pinta olla harmaa tai ruskea ja puu pehmeää, nukkaista ja täynnä pieniä halkeamia. Terävällä puukolla tai piikillä painettaessa ei pehmeää kuitenkaan ole yleensä kuin pinnassa. Kyseessä on luonnollinen auringon ja veden aiheuttama kuluminen, joten riittää, että ikkunoiden kunto tarkastetaan vuosittain ja tehdä huoltomaalaus, kun puhdas puupinta alkaa paistaa esiin maalin alta. Varsinkin etelän puoleisissa ikkunoissa huoltomaalausten laiminlyönti nopeuttaa ikkunoiden vaurioitumista.

Mikäli vauriot rajoittuvat maalipinnan kulumiseen, voi pohjatöiksi riittää pelkkä pesu maalinpesuaineella, varsinkin sisäpuitteissa. Ulkopuitteissa maalipinta on useimmiten kulunut ja haurastunut, mutta se on helposti poistettavissa joko kaapimalla tai hiomalla. Kaikkea maalia ei tarvitse poistaa, jos se on hyvin kiinni. Harmaantunut puu on hiottava kiinteään ja nukattomaan pintaan saakka.

Sisäpuitteissa on useiden maalauskertojen ja väärien maalityyppien seurauksena paksu ja kova, helposti lohkeileva maali, joka joudutaan poistamaan joko kaapimalla tai kuumailmapuhaltimen avulla sekä hiomalla.
Puitteen ulkopinnassa voi olla halkeamia. Niille ei välttämättä tarvitse tehdä mitään. Pienet halkeamat menevät yleensä peittoon, jos ikkunat maalataan pellavaöljymaalilla. Suuremmat halkeamat voi halutessaan täyttää ikkunakitillä pohjamaalauksen jälkeen.

Ikkunanpuitteessa voi olla myös lahovaurioita, lähinnä alakappaleessa ja sivukappaleiden alaosissa sekä liitoskohdissa. Ulkopuitteen ehkä tavallisin vauriokohta on ns. tippa- eli vesinokka, joka voidaan vaihtaa sahaamalla se pois puitteen pintaa pitkin ja kiinnittämällä tilalle uusi vesinokka vedenkestävän liiman ja puutappien avulla. Muita lahovaurioita korjattaessa ikkuna on usein purettava osiin, mutta koska vanhat ikkunat on koottu aikanaan puutappien avulla, on purkaminen  kohtalaisen helppoa. Lahot kohdat poistetaan ja tilalle veistetään sopivan kokoinen paikkapala. Paikkapalat kiinnitetään kosteudenkestävällä liimalla ja puutappien avulla.

Ikkunanpuitteiden kulmaliitoksissa ei ole käytetty liimaa eikä niitä pidä nykyäänkään liimata. Mikäli puutapit ovat löystyneet, vedetään tai porataan ne irti ja tilalle laitetaan uusi, kulmikas puutappi, joka kiristää liitoksen tiukkaan ilman liimaa.

Helat

Ikkunoiden heloitusten kunto tulee tarkastaa huoltomaalauksen yhteydessä. Heloja ei  irroteta, jos ne ovat tiukasti paikoillaan. Mutta jos helojen kiinnitykset ovat löystyneet, tutkitaan, riittääkö ruuvien kiristäminen, ovatko ruuvit/naulat ruostuneet pilalle ja ne on vaihdettava vai pitääkö helat ottaa irti.

Ruoste poistetaan heloista mieluiten paikallaan teräsharjan ja –villan avulla varoen vaurioittamasta ympäröivää puuta ja suojataan ruosteenestomaalilla.

Mikäli helat irrotetaan, ne puhdistetaan ja suojataan myös takapuolelta. Paksut maalikerrokset heloista saa yksinkertaisimmin pois keittämällä niitä vanhassa kattilassa konetiskiaineen tai pyykinpesuaineen kera. Keittämisen jälkeen helat on huuhdeltava hyvin ennen pohjustusta. Ennen helojen paikoilleen kiinnitystä tarkastetaan vanhojen ruuvien/naulojen kolot, joissa on usein lahovaurioita, ja paikataan ne puutapeilla.

Kittaus

Lasien kittauksessa on usein vaurioita, siitä on irronnut paloja tai lasi on irti joko alus- tai päällyskittauksesta ja helisee. Tiukasti kiinni olevaa kittiä ei kuitenkaan kannata väkisin yrittää poistaa, paitsi jos lasi on jo rikki, sillä lasi rikkoutuu helposti. Vain irtonainen tai helposti irtoava kitti irrotetaan puukon tai kaapimen avulla. Jos kittaukseen on käytetty silikonia, se tulee poistaa kokonaan.

Irtonaisen kitin poiston jälkeen kittiura eli kynte puhdistetaan teräsharjan avulla, varoen naarmuttamasta lasia, pohjamaalataan  ja täydennetään sen jälkeen kittiä puuttuviin kohtiin. Ikkunan sisäpuolella puitteen ja lasin välinen rako täytetään kitillä kittilastan avulla. Joskus kitti saattaa olla vielä aivan eheä, mutta kutistunut irti lasin pinnasta, jolloin lasin ja kittauksen välinen rako on täytettävä painelemalla rakoon kittiä.

Mikäli lasi joudutaan irrottamaan, puhdistetaan kynte huolellisesti kaikesta kitistä kaapimalla, teräsharjalla ja tarvittaessa kuumailmapuhaltimen avulla, harjataan teräsharjalla puhtaaksi ja pohjamaalataan. Sen jälkeen laitetaan kynteeseen aluskitti ja painetaan lasi tiukasti takaisin paikoilleen ja kiinnitetään lasituslangoilla (tiftilanka). Päällyskitti vedetään paikoilleen kittiveitsellä.

Jos linnut ovat seudulla mieltyneet ikkunakittiin, auttaa ongelmaan usein se, että tuoreelle kittipinnalle ripotellaan valkopippuria ennen maalausta.  
Pellavaöljykittiä käytettäessä kitin ei tarvitse kovettua kokonaan, vaan se voidaan yleensä maalata jo parin päivän päästä. Muilla maaleilla maalattaessa (jota emme suosittele) tulee kitin antaa kovettua kokonaan ennen maalausta.

Mikäli lasit on kiinnitetty paikoilleen puulistojen avulla, huoltomaalauksen yhteydessä tulee tarkastaa, ettei vesi pääse valumaan lasin ja listan välistä puitteen alareunaan lahottamaan sitä. Kannattaa myös harkita puulistojen korvaamista kitillä tai laittaa listan alle ainakin aluskitti.

Maalaus

Ikkunat on perinteisesti maalattu pellavaöljymaalilla, joka edelleen on ylivoimainen ikkunamaali niin ulko- kuin sisäpuitteisiin. Pellavaöljymaalin huonona puolena pidetään usein sen hidasta kuivumista, mutta hidas kuivuminen tekee maalipinnasta myös erinomaisen sitkeän.

Ikkunoita maalattaessa ei tarvita erillistä pohjamaalia, vaan maalina voidaan käyttää puutärpätillä ohennettua pellavaöljymaalia. Maalaus tulee tehdä erittäin ohuelti, tiukkaan sivellen. Ikkunoita ei ole tavallisesti maalattu ylä- ja alapäästä, paitsi tippanokan alta, jotta ikkunaan aina jostain halkeamasta pääsevä kosteus pääsee myös kuivumaan. Ikkunoiden sivut on maalattu ainakin niistä ikkunoista, jotka ovat avattavia.

Ikkuna pohjamaalataan noin 20 % puutärpätillä ohennetulla pellavaöljymaalilla. Toinen maalauskerta tehdään noin 10 % ohennetulla maalilla ja kolmas kerros ohentamattomalla. Kitin päältä maalataan noin millin verran lasin päälle. Rajaukseen ei kannata käyttää maalarinteippiä, vaan maalata niin, että siveltimen reunimmaiset harjakset osuvat lasin päälle tehden kuin itsestään siistin rajauksen. Paras sivellin ikkunoiden maalaukseen on rengassivellin.

Tiivistys

Vanhastakin ikkunasta saadaan lämmin ja vedoton, kun sen istuvuus tarkistetaan ikkunan huollon yhteydessä ja kun se tiivistetään kunnolla. Oleellista on, että sisemmän puitteen tulee olla täysin tiivis. Edelleen täysin toimiva tiiviste on vanhanaikainen ikkunaliimapaperi, joka syksyn tullen, ennen kylmiä ilmoja, kiinnitetään paikoilleen veden avulla. Ikkunateippejä ei tule käyttää, sillä ne repivät helposti maalin irti. Ennen liimapaperin laittamista, mikäli sisäpuitteen ja karmin välissä on suuri rako, tiivistetään se esim. pumpulin tai puuvillaisen tai villaisen tiivistenauhan avulla. Yhtä hyvin voidaan tiivisteenä käyttää erilaisia solukumi- tai letkutiivisteitä, mikäli ne sopivat ikkunan huullokseen.

Ulompaa puitetta ei yleensä tiivistetä, jos puite istuu hyvin, mutta mikäli puitteen ja karmin välissä on selviä rakoja, eikä niitä saada ikkunan heloituksia ja liitoksia tarkistamalla poistettua, voi ulkopuitteenkin tiivistää, mutta tällöin ainakin 5 cm ikkunan ylä- ja alareunasta tulee jättää tiivistämättä.

Mikäli ikkunoiden väliin kertyy talvella kosteutta, on se yleensä merkki siitä, että sisemmän puitteen tiivistyksessä on rakoja ja/tai ulompi puite on liian tiivis. Tiivistyksen korjauksen lisäksi voidaan ainakin vanhojen rakennusten ikkunoiden väliin laittaa perinteiseen tapaan esimerkiksi jäkälää tai pumpulia keräämään kosteutta.

Työaikataulu

Ikkunoiden huoltotarpeen tarkastus on hyvä tehdä keväällä. Etelän puoleiset ikkunat saattavat vaatia huoltoa muutaman vuoden välein, mutta varjon puoleisten ikkunoiden huoltoväli on paljon pidempi. Säännöllisellä huollolla ja oikeiden materiaalien käytön avulla ikkunoiden kunto säilyy hyvänä eikä suuriin korjauksiin ole tarvetta kenties vuosikymmeniin ja sittenkin ehkä vain osa ikkunoista vaatii isompaa remonttia.

Mikäli ikkunat joudutaan, pitkän huollon laiminlyömisen tai väärien maalien tms. käytön vuoksi kunnostamaan perusteellisesti, ei kaikkea työtä tarvitse tehdä yhdellä kertaa. Varsinkin talvet kylmillään olevassa rakennuksessa voidaan sisäpuitteet irrottaa ja kunnostaa talven aikana. Myös ulkopuitteet voidaan irrottaa, mutta tällöin tulee ikkuna-aukot peittää. Tai jos työ halutaan tehdä kokonaan kesällä, otetaan urakaksi vaikkapa vain yksi ikkuna-aukko tai yhden huoneen ikkunat kerrallaan.

Ikkunakitin valmistus

Ikkunakitin valmistus muistuttaa pullataikinan tekoa. Raaka-aineiksi tarvitaan pellavaöljyvernissaa ja liitujauhoa. Kaada liitujauhoa astian pohjalle. Tee jauhon keskelle syvennys ja kaada siihen vähän vernissaa. Vernissaa tarvitaan suhteessa hyvin vähän, joten aluksi riittää pieni liraus. Sen jälkeen seosta aletaan vaivata käsin taikinamaiseksi massaksi. Massan lämmetessä käsissä se myös pehmenee, jolloin joukkoon lisätään lisää liitua. Kitti on sopivaa, kun kitti ei enää tartu käsiin. Aluskitin tulee olla notkeampaa kuin päällyskitin.