Kesänäyttely Katse katolle

Eurajoen kirkonkylää vuonna 1922

Suomessa yleisin katto oli tuohieristeinen malkakatto 1800-luvulle saakka. On jopa sanottu, että jos suomalaisia kaupunkeja olisi voitu katsoa 1800-luvun alussa ylhäältä päin, ne olisivat näyttäneet kattomalkojen mereltä. Vaikka kaupungeissa yleistyivät 1800-luvun kuluessa tiili-, pelti- ja huopakatot ja maaseudulla pärekatot, tehtiin malkakattoja vielä pitkään. Eurajoen kirkonkylää vuonna 1922. Satakunnan Museon kokoelmat.

Pori 1920-luvulla kirkon tornista kuvattuna

Kaupungeissa katot olivat 1900-luvulla jo pääasiassa peltiä, tiiltä tai huopaa. Pori 1920-luvulla kirkon tornista kuvattuna. Satakunnan Museon kokoelmat.

Pärekattoisia rintamamiestaloja Samulintiellä Porissa 1950-luvulla

Pärekatot yleistyivät maaseudulla nopeasti 1860-luvulta alkaen. Kaupungeissa niitä ei palovaarallisuuden vuoksi sallittu edes aluskatteena, mutta sodan aiheuttamana pula-aikana pärekattoja tehtiin jopa kerrostaloihin. Pärekattoisia rintamamiestaloja Samulintiellä Porissa 1950-luvulla. Satakunnan Museon kokoelmat.

Lautakattoinen talo Raumalla 1910-luvulla

Lautakattoja oli 1600-luvulla lähinnä pappiloissa ja sotilasvirkataloissa. 1700-luvulla ne alkoivat yleistyä etenkin kaupungeissa. Kirstin talo Raumalla 1920-luvulla. Satakunnan Museon kokoelmat.

Huopakattoa tervataan Porin Isolinnankadulla vuonna 1939

Huopakattoja on Suomessa käytetty 1800-luvun alusta. Vanhimmat huopakatot tehtiin naulaamalla katolle lumppuhuopaa, joka käsiteltiin sen jälkeen tervalla tai kivihiilitervalla ja  hiekotettiin. Huopakaton tervausta Porin Isolinnankadulla vuonna 1939. Satakunnan Museon kokoelmat.

Koiviston talo Eurajoen Lapijoella vuonna 1922

Vanhemmat saumapeltikatot tehtiin lyhyistä peltilevyistä, joten niissä erottuvat selvästi vaakasaumat. Koiviston talo Eurajoen Lapijoella vuonna 1922. Satakunnan Museon kokoelmat.

 

Näyttely on avoinna yleisölle  20.5. – 26.9.2021 ti-to klo 12 – 17, sekä Porin päivän viikonvaihteena pe-su klo 11-15.