Kesänäyttely Katse katolle
Suomessa yleisin katto oli tuohieristeinen malkakatto 1800-luvulle saakka. On jopa sanottu, että jos suomalaisia kaupunkeja olisi voitu katsoa 1800-luvun alussa ylhäältä päin, ne olisivat näyttäneet kattomalkojen mereltä. Vaikka kaupungeissa yleistyivät 1800-luvun kuluessa tiili-, pelti- ja huopakatot ja maaseudulla pärekatot, tehtiin malkakattoja vielä pitkään. Eurajoen kirkonkylää vuonna 1922. Satakunnan Museon kokoelmat.
Kaupungeissa katot olivat 1900-luvulla jo pääasiassa peltiä, tiiltä tai huopaa. Pori 1920-luvulla kirkon tornista kuvattuna. Satakunnan Museon kokoelmat.
Pärekatot yleistyivät maaseudulla nopeasti 1860-luvulta alkaen. Kaupungeissa niitä ei palovaarallisuuden vuoksi sallittu edes aluskatteena, mutta sodan aiheuttamana pula-aikana pärekattoja tehtiin jopa kerrostaloihin. Pärekattoisia rintamamiestaloja Samulintiellä Porissa 1950-luvulla. Satakunnan Museon kokoelmat.
Lautakattoja oli 1600-luvulla lähinnä pappiloissa ja sotilasvirkataloissa. 1700-luvulla ne alkoivat yleistyä etenkin kaupungeissa. Kirstin talo Raumalla 1920-luvulla. Satakunnan Museon kokoelmat.
Huopakattoja on Suomessa käytetty 1800-luvun alusta. Vanhimmat huopakatot tehtiin naulaamalla katolle lumppuhuopaa, joka käsiteltiin sen jälkeen tervalla tai kivihiilitervalla ja hiekotettiin. Huopakaton tervausta Porin Isolinnankadulla vuonna 1939. Satakunnan Museon kokoelmat.
Vanhemmat saumapeltikatot tehtiin lyhyistä peltilevyistä, joten niissä erottuvat selvästi vaakasaumat. Koiviston talo Eurajoen Lapijoella vuonna 1922. Satakunnan Museon kokoelmat.
Näyttely on avoinna yleisölle 20.5. – 26.9.2021 ti-to klo 12 – 17, sekä Porin päivän viikonvaihteena pe-su klo 11-15.