Etusivu > Tekninen palvelukeskus > Puistot ja metsät > Vihertietokeskus > Kasvinäytealueet > Vesitorninpuisto

Vesitorninpuisto - syreenien huumaa

Vesitorninpuisto sijaitsee nimensä mukaisesti vesitornin ympärillä. Sinne on tällä hetkellä istutettu 16 erilaista syreenilajia tai –lajiketta ja tulevaisuudessa puisto saa vielä muutaman uuden näyteistutuksen. Syreenipuistossa on helppo vertailla eri lajeja ja lajikkeita keskenään. Näkemänsä perusteella on myös helpompi tehdä kasvivalintoja omaan pihaan. Kotipihaan saa pitkän kukinnan istuttamalla aikaisin kesäkuun alussa kukkivia piha- ja kiinansyreenejä (Syringa x chinensis) ja hieman myöhemmin kukkivia isabellan-, kaari-, nuokku- ja puistosyreenejä. Viimeisenä kukkivat likusterisyreenit heinäkuun puolella.

Istutetut syreenit:

1 pikkusyreeni Syringa meyeri ’Palibin’
2 jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' Syringa ’Andenken an Ludwig Späth’
3 jalosyreeni 'Mme Lemoine' Syringa ’Mme Lemoine’
4 jalosyreeni 'Charles Joly' Syringa ’Charles Joly’
5 jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' Syringa ’Moskovan Kaunotar’
6 japaninlikusterisyreeni Syringa reticulata
7 pihasyreeni 'Pälkäneen Kanta' Syringa vulgaris ’Pälkäneen Kanta’
8 puistosyreeni 'Tammelan Kaunotar' Syringa x henryi ’Tammelan Kaunotar’
9 puistosyreeni 'Julia' Syringa x henryi ’Julia’
10 puistosyreeni 'Ainola' Syringa x henryi ’Ainola’
11 nuokkusyreeni Syringa reflexa
12 isabellansyreeni 'Redwine' Syringa ’Redwine’
13 isabellansyreeni 'Holger' Syringa ’Holger’
14 isabellansyreeni 'Coral' Syringa ’Coral’
15 isabellansyreeni 'Elinor' Syringa ’Elinor’
16 isabellansyreeni 'Royalty' Syringa ’Royalty’

Kartta istutuksista

Vesitorninpuiston syreenit:

1. Pikkusyreeni Syringa meyeri ’Palibin’

Tämä syreeni on kotoisin Kiinasta, mutta villinä se ei siellä kasva, vaan pikkusyreeni on ilmeisesti risteymä tai jonkin lajin muunnos. Muu maailma tutustui lajiin vasta 1900-luvun alkupuolella kasvitieteilijä Frank N. Meyerin toimesta.

Pikkusyreeniä kasvatetaan monesti yksirunkoisena pyöreälatvaisena pikkupuuna. Pensaana se jää noin metrin korkuiseksi ja saman verran leveäksi. Pikkusyreenillä on pienet, pyöreät, tummanvihreät ja violettisävyiset lehdet sekä ohuet pystyt oksat, jotka ovat nuorena tummanvioletit. Pikkusyreeni avaa kukkansa kesäkuun lopulla liilana ja kukinnotkin ovat pienet, noin 8 cm pituiset. Kasvi menestyy aina IV-vyöhykkeelle asti.

kuva 1. Pikkusyreeni

2. Jalosyreeni ’Andenken an Ludwig Späth’
Syringa ’Andenken an Ludwig Späth’

Jalosyreenit ovat hieman vaateliaampia kasvupaikan ja hoidon suhteen kuin tavallinen pihasyreeni (Syringa vulgaris) ja ne ovat myös paljon talvenarempia. Jalosyreenit kuuluvat syreeneissä Vulgaris-ryhmään. ’Andenken an Ludwig Späth’ on tumman punaviolettikukkainen jalosyreeni, jonka voimakkaasti tuoksuva kukinto voi olla jopa 30cm pitkä. Kukat ovat yksinkertaiset ja kukinnot ovat kapeahkoja. Lehdet ovat herttamaiset kuten pihasyreenillä. Tämä lajike on melko talvenkestävä, sillä sitä voi suotuisilla paikoilla kasvattaa vielä IV-vyöhykkeellä.

kuva 2. Jalosyreeni ’Andenken an Ludwig Späth’

3. Jalosyreeni ’Mme Lemoine’ Syringa ’Mme Lemoine’

Valkokukkainen ’Mme Lemoine’ on peräisin Ranskasta ja se tuli myyntiin 1896 ja on tunnetuin valkokukkainen jalosyreeni. Tällä syreenikaunottarella on hyvin kerrannaiset, lumivalkeat ja tiheät kukinnot, jotka tuoksuvat miedosti. Kukinta ajoittuu kesäkuun puoliväliin. Lehdet ovat herttamaiset ja kellastuneet lehdet varisevat vasta myöhään syksyllä. Menestymisvyöhykkeiksi ilmoitetaan I-II.

kuva 3. Jalosyreeni ’Mme Lemoine’

4. Jalosyreeni ‘Charles Joly’ Syringa ‘Charles Joly’

’Charles Joly’ on yksi ranskalaisen Victor Lemoinen jalostamista jalosyreenilajikkeista 1800-luvulta, jolloin Lemoine aloitti oikean jalosyreenien jalostusvillityksen. Tällä lajikkeella on kerrannaiset, purppuranpunaiset, sisäpuolelta roosat kukat. Kukinnot ovat melko lyhyet ja tuoksu on mieto. Kukinnon haalistuessa siitä saa kaksivärisen vaikutelman. ’Charles Joly’ on hieman arempi jalosyreenilajike ja siksi sen kasvatusta suositellaan vain I-II -vyöhykkeillä.

kuva 4. Jalosyreeni ‘Charles Joly’

5. Jalosyreeni ’Moskovan Kaunotar’ Syringa ’Moskovan Kaunotar’

’Moskovan Kaunotar’ on venäläinen jaloste Kolesnikovilta vuodelta 1974. Se tunnetaan myös nimillä ’Krasavitsa Moskvy’, ’Schöne von Moskau’ ja ’Beauty of Moscow’. Lajikkeella on suuret, kerrannaiset, valko-vaaleanpunakirjavat kukinnot. Kukkien nuput ja kukkatorvet ovat vaaleanpunaiset ja auetessaan kukat ovat valkoiset. Syreeni tuoksuu voimakkaasti. ’Moskovan Kaunottarelle’ annetaan menestymisvyöhykkeiksi I-II(III).

kuva 5. Jalosyreeni ’Moskovan Kaunotar’

6. Japaninlikusterisyreeni Syringa reticulata

Japaninlikusterisyreeni on hidaskasvuinen laji, joka kasvaa vähitellen noin 3-6 m korkeaksi pikku puuksi ja sen oksat ovat tukevat ja jäykät. Laji tekee tyviversoja kohtalaisesti. Japaninlikusterisyreenin lehdet ovat isot, melko leveät, kiiltävät, tummanvihreät ja muodoltaan suipot. Pienet kellanvalkeat kukat muodostavat kermanvalkoisia jopa 30cm leveitä kukintoja. Kukinta sijoittuu viimeiseksi syreeneillä, heinäkuuhun. Kukinnot kellastuvat kuihtuessaan ja ovat koristeellisia vielä pitkään kukinnan jälkeen. Japaninlikusterisyreenin sanotaan olevan kestävä Ouluun saakka.

7. Pihasyreeni ’Pälkäneen Kanta’ Syringa vulgaris ’Pälkäneen Kanta’

’Pälkäneen Kanta’ on pihasyreenin muoto, jonka kukinto on voimakkaan liilanpunainen, mutta muuttuu vanhetessaan vaaleammaksi, jolloin alkaa muistuttaa tavallisen pihasyreenin kukinnon väriä. Herttamaiset lehdet kellastuvat ja varisevat myöhään tavallisen pihasyreenin tapaan. Kasvutavaltaan se on pystyhaarainen pensas, joka versoo runsaasti. Menestymisvyöhykkeiksi ilmoitetaan I-V(VI).

kuva 7. Pihasyreeni ’Pälkäneen Kanta’

8. Puistosyreeni ’Tammelan Kaunotar’ Syringa x henryi ’Tammelan Kaunotar’

’Tammelan Kaunotar’ on peräisin nimensä mukaisesti Tammelasta, Vikstenin taimistosta. Tällä puistosyreenillä on suuret, puhtaanvalkoiset ja pystyt kukinnot, jonka kukkanupuissa on häivähdys punaista. Lajike on talvenkestävä ja sen kauneudesta voi nauttia VI-vyöhykkeellä ja suojaisassa paikassa se voi menestyä myös VII-vyöhykkeellä.

kuva 8. Puistosyreeni ’Tammelan Kaunotar’

9. Puistosyreeni ’Julia’ Syringa x henryi ’Julia’

Puistosyreenit (Syringa x henryi) ovat syntyneet unkarinsyreenin (Syringa josikaea) ja villasyreenin (Syringa villosa) risteytymänä. ’Julia’ on reheväkasvuinen ja kestävä puistosyreenilajike. Sen suuret liilanpunaiset kukinnot ovat hieman nuokkuvia. ’Julia’ on peräisin Etelä-Pohjanmaalta Wickmanin taimistolta Närpiöstä. ’Juliaa’ voi istuttaa aina VII-vyöhykkeelle saakka.

kuva 9. Puistosyreeni ’Julia’

10. Puistosyreeni ’Ainola’ Syringa x henryi ’Ainola’

Puistosyreenit sekoitetaan helposti unkarinsyreeniin, joka on niiden toinen vanhempi. Siemenlisättyjen puistosyreenien kukintojen väri vaihtelee suuresti valkoisesta liilan ja punaisen sävyihin. Puistosyreenit ovat melko nopeakasvuisia (3-4 m korkeita), reheviä ja yleensä hyvin talvenkestäviä pensaita, kestävimmät jopa VII-vyöhykkeelle asti. Kukinta osuu kesä-heinäkuun vaihteeseen.

’Ainola’on tummanviolettikukintoinen puistosyreeni ja kotoisin Jyväskylän seudulta. Laukaan tutkimus- ja valiotaimiasema lisää Ainolaa jatkokasvatukseen.

kuva 10. Puistosyreeni ’Ainola’

11. Nuokkusyreeni Syringa reflexa

Nuokkusyreenin tunnistaa hyvin kapeista ja vahvasti nuokkuvista kukinnoista. Nuokkusyreenin oksatkin alkavat vanhemmiten nuokkua kärjistään. Tummanroosan väriset sisältä valkoiset kukkanuput avautuvat kesäkuun puolivälin paikkeilla ja kukat haalistuvat kukinnan edetessä vaaleammiksi. Nuokkusyreenin lehdet ovat tummanvihreät ja kapeanpuikeat. Pensaasta tulee noin kolme metriä korkea, mutta kovat talvet voivat palelluttaa yläoksia Etelä-Suomessakin. Nuokkusyreeniä suositellaan istutettavaksi III-vyöhykkeelle asti ja kokeilemaan IV-vyöhykkeellä.

kuva 11. Nuokkusyreeni

12. Isabellansyreeni ’Redwine’ Syringa ’Redwine’

Isabellansyreenit kuuluvat syreeneissä Preston-ryhmään. Tällä isabellansyreenillä on violetinpunainen, 15-20 cm pitkä kukinto, joka tuoksuu voimakkaasti. Sitä suositellaan istutettavaksi vielä vyöhykkeelle VI.

13. Isabellansyreeni ’Holger’ Syringa ’Holger’

’Holger’ on erittäin talvenkestävä suomalainen taimistokanta. Sillä on säännöllinen, pyöreähkö ja tiheä kasvutapa. Kukinnot ovat pystyt ja puhtaan valkoiset. Lehdistö on tummanvihreä. Menestymisvyöhykkeesi ilmoitetaan VII.

kuva 13. Isabellansyreeni ’Holger’

14. Isabellansyreeni ’Coral’ Syringa ’Coral’

Isabellansyreenit ovat saaneet nimensä kanadalaisen Isabella Prestonin mukaan, joka alkoi risteyttää nuokku-, villa- ja puistosyreenejä 1920-luvulta lähtien. Lähes kaikki lajikkeet menestyvät Pohjois-Suomessakin. Isabellansyreenien lehdet ovat puistosyreenien lehtien kaltaisia ja kukinta alkaa kesäkuun puolivälin paikkeilla jatkuen kolmisen viikkoa. Kukinto ja kasvutapa vaihtelevat lajikkeen mukaan. ’Coral’ on ruusunpunakukintoinen isabellansyreeni, jonka kukkatertut voivat olla jopa 20 cm pituiset. Kukintojen väri haalenee kukinnan edetessä.

kuva 14. Isabellansyreeni ’Coral’

15. Isabellansyreeni ’Elinor’ Syringa ’Elinor’

’Elinor’ on melko pystykasvuinen lajike, jolla on pitkät ja punavioletit kukinnot. Kasvutavaltaan ’Elinor’ on matala ja pyöreähkö. korkeutta sille kertyy 2-3 metriä. Syreenistä on myönteisiä kokemuksia Vielä Pohjois-Pohjanmaalta V- ja VI- vyöhykkeen rajalta.

kuva 15. Isabellansyreeni ’Elinor’

16. Isabellansyreeni ’Royalty’ Syringa ’Royalty’

’Royaltyn’ kukinnot ovat suuret siniliilat ja ne haalistuvat hieman kukinnan edetessä. Kasvutavaltaan kaunis pieni puu on pienikokoisin isabellansyreeni ja mittaa sille kertyy vain pari metriä. Syreeni menestyy vielä vyöhykkeellä VI.

kuva 16. Isabellansyreeni ’Royalty’