Etusivu > Tekninen palvelukeskus > Puistot ja metsät > Vihertietokeskus > Puutarhanhoidon kuukausikalenteri > Elokuu

Elokuu 2015

Elokuun muistilista

Elokuun alussa on aika levittää puutarhaan syyslannoitus, jotta kasvit ehtivät kunnolla hyötyä sen ravinteista. Erityisesti arat pensaat ja nuoret puun taimet hyötyvät syyslannoituksen talvenkestoa lisäävästä vaikutuksesta. Syyslannoitus sopii kuitenkin kaikille kasveille edistämään talvenkestoa, seuraavan vuoden kukintaa tai lisäämään satoa. Nyt voi myös kalkita puutarhan, jos sitä ei ole tehty jo keväällä. Kasvit saavat paremmin ravinteet käyttöönsä kalkitussa maassa.

kuva Koristeomenapuu

Istuta nyt myös uusia kasveja puutarhaasi, sillä elokuussa sopii hyvin kartuttaa kasvivalikoimaa, kun kosteutta riittää ja taimimyymälät myyvät edullisesti jäljelle jäänyttä kasvivalikoimaa. Syyspuolen istutuksiin ei valikoida talvenarkoja kasveja, ne kannattaa istuttaa uuden kasvukauden alkaessa. Loppukesällä on myös erinomainen aika jakaa keväällä ja aiemmin kesällä kukkineita perennoita ja uudistaa muutenkin kukkapenkkejä tai tehdä siirtoja. Nuoria havupuita ja havupensaita voi siirtää loppukuussa, kun kesällä kasvaneet versot eivät enää nuudu helposti ja juurtuminen on kosteassa ja lämpimässä maassa nopeaa. Sipulikukkien istutusaikakin on jo ovella ja elokuun lopulla voi istuttaa narsissin sipulit maahan. Tulppaanit istutetaan vasta viilenneeseen maahan myöhemmin syksyllä.

Nyt voi leikata sellaisia puulajeja, joita ei nestevuodon takia leikata keväällä, kuten koivua, tuomea, hevoskastanjaa, jalopähkinää, vaahteraa, luumu- ja kirsikkapuita. Leikkaa häiritsevät tai vioittuneet oksat mieluiten jo kuun alussa, niin puut ehtivät muodostamaan haavan suojaksi parantavaa solukkoa ennen talvea. Elokuussa leikataan lehtipensasaita siistiksi ja kitketään sen alusta rikkakasveista.

Elokuussa puutarhuri on jo hieman väsähtänyt hoitamaan rehevää puutarhaansa, mutta yleensä tässä vaiheessa pääsee jo hieman helpommalla, kun tiheät istutukset tukahduttavat enimmät rikkaruohot ja kasvu alkaa hidastua. Muista kuitenkin nyppiä kuihtuneet kukat perennoista, ruusuista ja kesäkukista, niin ne jaksavat kukkia kauemmin ja näyttävät hyviltä. Yksivuotisia ryhmäkasveja kannattaa edelleen lannoittaa, niin ne tekevät jatkuvasti uutta kukkaa ja pysyvät rehevinä syyspakkasiin asti. Kitke myös sitkeästi rehottavia rikkaruohoja, niin pääset seuraavana kesänä helpommalla. Vallattomiksi kasvaneet köynnökset kiinnitetään paremmin tukeensa ja muidenkin kasvien tuennat tarkistetaan.

Parhaiten puutarhaa ryhdistää juuri leikattu nurmikko, joten sen säännöllinen leikkaus kuuluu loppukesän tärkeimpiin puutarhatöihin. Elokuussa uuden nurmikon teko onnistuu yleensä hyvin ja voit myös paikata tai ilmastoida vanhaa ja huonokuntoista nurmikkoa.


Hyötytarhasta saadaan nyt toivottavasti runsaasti satoa ja puutarhurin hikinen työ palkitaan. Korjaa paprikat ja tomaatit täysin kypsinä, niin ne maistuvat kaikkein herkullisimmilta. Kasvihuoneessa kastelun tarve vähenee kesän loppupuolella kun ilman kosteus kohoaa korkeaksi. Tuuleta mahdollisimman hyvin ja kerää kaikki huonot lehdet ja kasvinosat pois kasvustoista. Kurkku kärsii helposti vihannespunkeista, joten ole tarkkana niiden suhteen. Korjaa kellastuneet lehdet pois ja suihkuta kasvustoa vedellä punkkien karkottamiseksi.


Korjaa puutarhan kasvimaan sato ajoissa, sillä sitä saadaan elokuussa kiihtyvällä vauhdilla ja puuhaa riittää. Ajoissa kerätyt kasvikset ovat korkealaatuisia ja säilyvät parhaiten. Syö kuitenkin heti niin paljon kuin ehdit, sillä tuoreet vihannekset ovat oikeita vitamiinipommeja ja maku parasta. Pidä kasvimaa yhä siistinä ja haraa korjatut kohdat tai peitä ne kasvikatteella. Kirsikat ja punaherukat maistuvat heti kypsyttyään hyvin linnuille, joten suojaa puut ja pensaat verkolla jos mielit itse maistaa satoa.


Elokuu on vielä täyttä kesää, joten nauti puutarhastasi täysin siemauksin. Kauniina päivänä tehdään pihatyöt nopeasti alta pois ja ihaillaan loppupäivä puutarhaa pihan oleskelupaikoilla rentoillen tai luetaan kirjaa riippukeinussa. Jos omistaa pihakeittiön tai vaikka vain pienen pihagrillin, sen äärellä valmistuu päivän ateriat. Lämpimänä iltana pidetään pihajuhlat tai tunnelmoidaan terassilla. Sateen sattuessa katettu terassi tai huvimaja ovat mainioita ajanviettopaikkoja. Kylmillä keleillä kerätään kaunis kimppu oman pihan kukista sisätiloihin ja suunnitellaan tulevan kevään kukkaloistoa sipulikukkakuvastoja selaillen.

Elokuu 2014

Iloa kukista ja siemenistä

Kesäkukkien väriloistosta voi nauttia vielä pitkään, kun muistaa huolehtia riittävästä lannoituksesta. Monivuotisista perennoista poiketen niiden lannoitusta voi jatkaa syksyyn asti. Lannoittaminen on helppoa käytettäessä veteen liukenevaa kastelulannoitetta, jossa on sopivassa suhteessa kaliumia ja typpeä. Liiallinen typpilannoitus saa aikaan suuria ja reheviä lehtiä, mutta kukinta kärsii.

Kukinnan jatkumiseksi kesäkukista pitää myös säännöllisesti poistaa kuihtuneet kukat sitä mukaan, kun niitä ilmestyy. Esimerkiksi petunia, samettikukka, marketta ja pensas- ja köynnöskrassit hyötyvät säännöllisestä hoidosta. Jos kuihtuneet kukat jäävät paikoilleen, alkaa niihin muodostua siemeniä ja kukinta hiipuu. Monet pienikukalliset kesäkukat, esim. lobelia ja lumihiutale, eivät vaadi nyppimistä, sillä niille riittää kukinnan varmistamiseksi hyvä lannoitus ja tasainen kosteus.

kuva Krassia pitää nyppiä ahkerasti, jotta se jaksaa kukkia.
kuva Marketta.








Kuivuus verottaa kukintaa ja kuihduttaa kesäkukkia, mutta liika märkyyskin on pahasta kasveille ja aiheuttaa hapettomuutta juuristossa. Kasvi saattaa näyttää erehdyttävästi kuivuuteen kuolevalta, se nuutuu ja lehdet kellastuvat. Tulee siis varmistua kastelutarpeesta mullan pintaa kokeilemalla.

Kesäkukista voit nyt nauttia myös kauniina kimppuina. Kerää mielikukkiasi maljakkoon sisätiloihin arkea ilahduttamaan. Esimerkiksi tuoksuherneen kukat ovat kauniita säleikössä, mutta kukkia kannattaa kerätä myös tuoksuviin kesäkukkakimppuihin. Se on yksi perinteisistä kesäkukistamme, jonka paras kukinta-aika on heinä-syyskuu. Lajikkeita ja värejä on runsaasti. Tuoksuhernettä on kasvatettu Suomessa jo yli 200 vuotta. Vihertietokeskuksen pihapiirissä on vanhoja kulttuuriperintö–lajikkeita, jotka tuoksuvat ihanasti.

kuva Tuoksuherne 'Cupani'.

Ensimmäisen maininnan poikkeuksellisen voimakkaasti tuoksuvasta Sisiliassa kasvaneesta kasvista kirjoitti munkki Franciscus Cupani vuonna 1695.

Tuoksuherne kukkii pitkään, kun kuihtuneet kukat poistetaan usein, eikä anneta sen muodostaa palkoja. Jos kuitenkin haluaa omia siemeniä, niin silloin annetaan yhden tai kahden kasvin kasvattaa ja kypsyttää palot, joista seuraavan vuoden siemenet voi kerätä talteen.



kuva Palturitupakan siemenpalkoja.

Palturitupakkaa eli kessua on 1700-luvulla velvoitettu viljelemään kaupungeissa, jotteivät rahat menisi ulkomaille. Mielenkiintoinen vanhan ajan kasvi, jonka siemenkodat kätkevät sisäänsä suuren määrän siemeniä.

Monista muistakin kesäkukista voidaan syksyllä kerätä omat siemenet talteen. Jätä joitain kasveja siementämään ja kerää siemenet mahdollisimman kypsinä, mutta vielä sellaisina, etteivät ne pääse varisemaan. On helppo aloittaa siementen keräily vaikkapa kehäkukilla ja krasseilla. Keräämisen ajankohta on silloin, kun siemenkodat ja -palot tummuvat ja kypsät siemenet ovat tummia, mustia tai ruskeita. Siemenet kuivatetaan hyvin ja pussitetaan paperipussiin tai vaikkapa suodatinpussiin. Jos kerää useampia siemeniä, kannattaa kirjoittaa nimet ylös, tai saattaa käydä niin, ettei seuraavana keväänä muistakaan, mitä missäkin pussissa on. Osa kukista toki kylväytyy helposti itsekseenkin, kuten akileija.


Elokuu 2013

Elokuussa tehdään mansikkamaa


Mansikat kuuluvat kesään ja ovat suosikkikasveja kotipuutarhurin hyötymaalla. Parvekkeellakin voi kasvattaa mansikkaa amppeleissa tai parvekelaatikoissa. Omasta maasta poimittu mansikka maistuu erityisen makealle. Yleensä kasvatetaan isomarjaisia puutarhamansikoita (Fragaria x ananassa), mutta kuukausimansikoita (Fragaria vesca var. semperflorens) ja ahomansikkaa (Fragaria vesca) voi myös kasvattaa, ne viihtyvät kuivemmillakin kasvupaikoilla. Kuukausimansikka on siitä mukava, että se tuottaa satoa koko kesän. Kuukausimansikat ovat usein pienehkömarjaisia ja muistuttavat maultaan ahomansikkaa. Ahomansikka sopii hyvin vaikka maanpeitekasviksi, joka samalla tuottaa aromikasta syötävää.







Jos et ehtinyt alkukesän kiireissä perustaa mansikkamaata, niin elokuu on hyvää istutusaikaa. Hanki tervetaimia, jotka ovat vapaita niin taudeista kuin tuholaisistakin. Voit laajentaa jo olemassa olevaa mansikkamaata omista rönsytaimista, jos mansikkakasvusto on nuori ja pysynyt terveenä. Mansikkamaa tulisi vaihtaa uuteen noin viiden vuoden välein, sillä vanhassa kasvustossa pesii miltei aina tauteja ja tuholaisia. Uusi mansikkamaa perustetaan paikkaan, jossa ei ole kasvanut mansikkaa 4-5 vuoteen.

Mansikkamaa perustetaan aurinkoiseen paikkaan ja taimet istutetaan mieluiten loivaan harjuun, joka edistää liian veden valumista pois sateiden jälkeen. Multava hiekkamaa on ihanteellinen mansikalle, savimailla harjujen muotoileminen on välttämätöntä. Kasvualustan paksuus saa olla ainakin 30cm ja se peruslannoitetaan vähätyppisellä lannoitteella (Liika typpi vain rehevöittää lehdistöä ja altistaa taudeille) ja kalkitaan (pH: n tulisi olla 6-6,5) tarpeen mukaan.

Mansikkamaa katetaan yleensä mansikkamuovilla tai – kankaalla, jolloin hoito helpottuu, sato aikaistuu ja marjat pysyvät puhtaina. Kangas päästää veden läpi toisin kuin muovi, mutta estää silti rikkakasvien kasvun tehokkaasti. Kankaalla voidaan peittää myös riviväli ja sen päälle asettaa laudat. Rivivälin voi pitää myös lyhyenä nurmikkona, peittää oljilla tai puuhakkeella. Taimet istutetaan vähintään 40cm välein ja riviväliksi laitetaan 80-100cm riippuen lajikkeen kasvuvoimasta. Kuukausimansikoille riittää 30cm taimiväli. Mansikan taimien istutuksessa on erityisen tärkeää huomata istutussyvyys. Mansikan kasvupisteen tulee olla täsmälleen maanpinnan tasolla. Liian syvään istutus voi mädännyttää taimen ja liian pintaan istutus taas voi kuivattaa taimen. Kastele vasta istutetut taimet ja tiivistä maata taimien ympärillä niin, että ne pysyvät hyvin paikallaan.

Mansikan lajikkeisto on uusiutunut vuosien varrella, mutta esimerkiksi ’Jonsok’ on pitänyt pintansa monta vuotta, sillä se on hyvin talvenkestävä ja varma aikainen lajike. Muita suosittuja lajikkeita ovat esimerkiksi ’Bounty’, ’Honeyeye’ ja ’Polka’. Kotimaisiakin lajikkeita löytyy, kuten myöhäinen, voimakasarominen ’Kulkuri’ ja aikainen, hyvän makuinen ’Kaunotar’.

Mansikat maistuvat erinomaisesti muillekin eläville kuin ihmisille, joten tulevaa satoa silmällä pitäen, on syytä suojata mansikkamaa keväällä kevätsiivouksen jälkeen. Mansikkamaan voi suojata kehikolla ja tiukaksi vedetyllä pienisilmäisellä verkolla. Harsoa voi myös käyttää paitsi lämmittämään alkukesän kasvua, niin suojana kasvuston päällä koko kesän suojaamassa linnuilta ja muilta tuholaisilta. Harsoa on muistettava kunnolla nostaa päivisin kehikon reunoilta helteillä ja kukinnan aikana, jotta pölyttäjät pääsevät työhönsä ja kasvusto viilentyy. Linnunpelättimet toimivat vaihtelevasti lintujen pelotteena. Pieniä punaiseksi maalattuja kiviä, ennen oikeiden marjojen kypsymistä, käytetään hämäämään lintuja, jotta ne jättävät oikeat marjat rauhaan.








Elokuu 2012

Monet syyskesällä ja syksyllä kukkivat kasvit vetävät puoleensa perhosia runsain määrin. Suosittuja kukkien värejä päiväperhosille ovat purppura, violetti ja keltainen. Yöperhoset suosivat vaaleita ja aivan valkoisia kukkia. Perhoskasveissa on paljon upeasti kukkivia lajeja ja lajikkeita, joten ne sopivat hyvin puutarhan katseenvangitsijoiksi. Kun näitä kasveja vielä istuttaa isompiin ryhmiin, niin perhosten niille antama huomio on taattu.

Komeasti kukkivia perhoskasveja ovat auringonkukat, helokit, hohdekukat, kaunokit, kaunosilmät, leimut, nauhukset, olkikukat, punahattu, päivänhatut, rantakukka, sädekukat, tulikruunu, tädykkeet ja värimintut.

(Lisää perhosasiaa löytää kirjasta: Riku Kajander, Puutarhan parhaat perhoskasvit)

Baareja perhosille

Syksyisessä luonnossa enää harvat kasvit ovat kukassa ja perhosten on vaikeaa löytää tarpeeksi mettä. Perhosia voikin auttaa loppukesällä ja syksyllä järjestämällä niille ruokinta-asemia eli perhosbaareja. Myös keväällä ja alkukesällä perhosbaarissa käy runsaasti asiakkaita.

Perhosbaarissa tarjoillaan juotavana käymisnestettä, jota voidaan valmistaa eri tavoin. Perhoskalja valmistetaan oluesta ja siirapista (fariinisokeri ja tavallinen sokeri käyvät myös) suhteessa 1:3. Seokseen lisätään hieman hiivaa ja vaikkapa ylikypsän banaanin viipaleita tai käynyttä hilloa ja annetaan käydä pari päivää. Toinen tapa on sekoittaa drinkit halvasta punaviinistä ja runsaasta määrästä sokeria tai siirappia. Seokseen voi vielä tehon takaamiseksi lisätä pikkuisen etikkaa ja pidot voivat alkaa!

Perhosbaarin tekeminen on helppoa, sillä siihen kelpaa esimerkiksi tyhjä jogurtti- tai viilipurkki. Käymisnestettä imeytetään pesusienen tai keittiövaahtomuovin palaan, joka laitetaan purkkiin niin, että sientä jää vähän näkyviin. Baari ripustetaan aurinkoiseen paikkaan esimerkiksi matalalle puun oksaan.

Osa perhosista on aivan hulluna näihin käyneisiin nesteisiin ja tuoksu houkuttelee niitä pitkienkin matkojen takaa drinkille perhosbaariin. Kun päiväperhosten on aika siirtyä yöpuulle illalla, niin yöperhoset siirtyvät asiakkaiksi baariin. Etenkin vähätuuliset ja lämpimät yöt saavat perhoset liikkeelle ja baariin voi tulla tungosta. Isolle pihalle voikin hyvin laittaa useamman ruokintapisteen, jotta yhden baarin tungos ei tule liian suureksi.