Etusivu > Tekninen palvelukeskus > Puistot ja metsät > Vihertietokeskus > Puutarhanhoidon kuukausikalenteri > Helmikuu

Helmikuu 2016

Kukkivat kaalit - Vuoden vihannes 2016

Puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ja Kotimaiset kasvikset ry valitsevat vuoden vihanneksen ja tavoitteena on tällä kertaa kukkivien kaalien käytön monipuolistaminen ja tietouden lisääminen.

Tunnetuimpia kukkivista kaaleista ovat kaikille tutut valkoinen kukkakaali ja vihreä parsakaali, toiselta nimeltään brokkoli. Kukkakaalista löytyy myös vihreää, lilaa ja oranssia muotoa ja parsakaalin voi joskus löytää lilana vihannestiskiltä. Molemmat ovat hyvin terveellisiä kasviksia ja varsinkin parsakaalissa on erittäin monipuolinen ja hyvä ravintoainesisältö. Molempia kaaleja voi käyttää raakana salaateissa, jolloin kaikki vitamiinit saadaan hyötykäyttöön. Parhaiten ravintoaineet säilyvät kypsennettäessä, kun kukkivat kaalit valmistetaan höyryssä juuri ja juuri kypsäksi, paahdetaan uunissa tai paistetaan nopeasti pannulla tilkassa öljyä.


Kun haluat kasvattaa parsakaalisi itse, niin kannattaa ottaa huomioon lajikkeen aikaisuus, kukintojen koko ja sivuversojen määrä. Sivuversot kehittyvät, kun isompi pääkukinto on leikattu käyttöön. Myös kukkakaalista on aikaisia ja myöhäisempiä lajikkeita. Kukkivat kaalit viihtyvät multavassa, hyvin lannoitetussa ja kalkitussa maassa. Taimet tarvitsevat myös noin kuukauden esikasvatuksen viileässä (parsakaaleille riittää 3 viikon esikasvatus) ja ne istutetaan maahan yleensä toukokuun loppupuolella. Nopeimmat lajikkeet antavat satoa jo noin kahden kuukauden kuluttua istutuksesta. Suomen kosteat ja viileät kesäsäät sopivat kukkiville kaaleille, sillä tällaisina kesinä saadaan laadukkain sato. Kaalit kärsivät helteistä ja kuivuutta ne eivät siedä ollenkaan, joten kuivina kausina on huolehdittava kastelusta.

Laadukkaan kukkakaalin tunnistaa kaupan vihannesosastolla raikkaan valkoisesta väristä (värilliset lajikkeet omaavat niille tyypillisen värin) ja sen pinta on ehjä sekä ilman tummentumia. Kukinnon ympärillä olevat vihreät suojalehdet ovat tuoreena napakoita ja ne kannattaakin hyödyntää keittiössä vaikka salaattiin, sillä ne ovat hyvän makuisia. Parsakaalin tulee olla tumman vihreä (joskus löytyy violettia lajiketta) ja napakka. Kun parsakaalissa on kunnolla vartta mukana ja suojalehtiä, niin se säilyy hyvin. Varsi käytetään myös ruoanlaitossa, sillä se on vähintään yhtä hyvän makuinen kuin kukinnot. Kukkivat kaalit säilytetään jääkaapissa muovikääreessä.


Kukka- ja parsakaaleja voi käyttää ruoanlaitossa monella tavalla ja niille löytyykin nykyään reseptejä runsaasti. Enemmän tietoa kukkivista kaaleista, kypsennystavoista ja reseptejäkin löydät Kotimaiset Kasvikset ry: n nettisivuilta (www.kasvikset.fi).


Helmikuu 2015

Vuoden Vihannes 2015 on SIPULI

kuva

Vuoden vihanneksen valitsevat puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry. Tavoitteena on vihannesten, tällä kertaa sipulien käytön monipuolistaminen ja sipulitietouden levittäminen.

Sipulit ovat vanhimpia viljelyskasvejamme ja edelleen suuressa suosiossa, eikä ihme, sillä sipuleilla on monia hyviä ominaisuuksia. Sipuli on monipuolinen käyttötavoiltaan ruoanlaitossa ja se sopii sekä maustamaan miltei kaikkia ruokia että pääraaka-aineeksi esimerkiksi sipulikeittoon tai sipulipiirakkaan. Sipulit edistävät myös terveyttä monin tavoin ja sisältävät runsaasti flavonoideja, kivennäisaineita, vitamiineja (varsinkin vihreissä varsissa) ja niillä on jopa antibioottisia vaikutuksia. Suomen valoisassa kesässä sipulit saavat erityisen vahvan ja herkullisen aromin.

Tutuin ja eniten käytetty sipuli Suomessa on voimakasarominen ruokasipuli eli kelta- tai kepasipuli. Alkukesällä sitä syödään ensin tuoreena nippusipulina varsineen päivineen, kuivattua kepasipulia käytetään ympäri vuoden kaikkeen ruoanlaittoon. Raakana käytettävä sipuli hienonnetaan terävällä veitsellä, jotta sen maku ei kitkeröidy, kuten koneella hienonnettaessa yleensä käy. Kypsentäminen lempeällä lämmöllä pehmentää sipulin maun ja antaa hieman makeutta. Raa’an sipulin voi huuhtoa kylmällä vedellä siivilässä, jolloin liika kitkeryys häviää. Toinen tuttu sipuli on punasipuli, jonka kaunis väri antaa pirteyttä esimerkiksi salaatteihin. Punasipuli on hitusen makeampi ja miedompi kuin keltasipuli.

Perinnekasvi ryvässipuli on ennen vanhaan ollut suosituin sipulimme ja sen käyttöä onkin nyt lisätty, sillä sen makua pidetään hienostuneen aromikkaana. Salottisipuliakin meillä viljellään, lähinnä Ahvenanmaalla, ja se on klassinen ranskalaisen keittiön perusraaka-aine. Molemmat sipulit jakautuvat kasvaessaan 5-10 sipuliksi, salottisipulista on myös yksittäinen sipulimuoto, niin sanottu banaanisalotti.

Mietoja sipulimakuja löytyy makea sipulista, hopeasipulista ja jättisipulista. Tuttuja joka keittiön sipuleita ovat valko-, purjo- ja ruohosipuli. Ilmasipuli on hauska erikoisuus, joka nousee varhain keväällä maasta joka vuosi
kuten ruohosipulikin ja sen ontot
varret sopivat pilkottuina hyvin
salaatteihin. Nimensä mukaisesti se tekee ilmaan varsien päihin pikkuisia sipuleita, joista kasvia voi lisätä istuttamalla ne maahan.

Sipulin istukkaat laitetaan maahan jo toukokuun alkupuolella, sillä sipulit eivät ole kylmänarkoja. Istukkaista kasvatettavia ovat valkosipuli, keltasipuli, punasipuli ja ryväs- sekä salottisipuli. Siemenistä kasvatettava purjo kylvetään jo maaliskuussa sisälle ruukkuihin ja latvotaan taimivaiheessa, jotta se ehtisi kasvaa vahvaksi ennen maahan laittoa. Muita kylvettäviä sipuleita ovat ruohosipuli, jättisipuli (kylvetään jo hyvin varhain kevättalvella), hillosipuli ja nopeakasvuinen viher- eli salaattisipuli.

Sipulit pitävät multavasta, läpäisevästä ja kalkitusta maasta, mutta eivät tarvitse paljoakaan lannoitteita. Poikkeuksena ovat purjo ja valkosipuli, jotka tarvitsevat paljon ravinteita tehdäkseen kunnon sadon.


Neljän sipulin keitto

• 200 g (2 isohkoa) keltasipulia

• 200 g salottisipulia

• 1 purjo

• 3 valkosipulinkynttä

• tilkka rypsiöljyä

• 1 rkl vehnäjauhoja

• 1 l liha-, kana- tai kasvislientä fondista

• 3 kokonaista neilikkaa

• reilu 1 rkl tuoretta, hienonnettua timjamia

• mustapippuria myllystä

• 1 dl portviiniä tai madeiraa

Kuori, puolita ja viipaloi sipulit. Kuullota sipulit öljytilkassa läpikuultaviksi ruskistamatta.

Ripota joukkoon jauhot ja kiehauta sekoitellen. Kaada vähin erin koko ajan sekoittaen mukaan neste. Lisää neilikat, timjami ja pippuria.

Hauduta keittoa 40 minuuttia. Mausta portviinillä tai madeiralla ja tarkista maku.

Vinkki: Voit tarjota lisäksi kuumassa uunissa juustoraasteella kuorrutettuja leipäviipaleita. Nosta ne kuumina keiton pinnalle suoraan lautasille.


(Lisää reseptejä ja tietoa sipuleista sekä käyttötavoista: www.kasvikset.fi)




Helmikuu 2014

Erikoistomaatit ovat Vuoden vihannes 2014

Vuoden vihanneksen valitsevat puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry.

Tomaatin kotimaisuusaste on Suomessa korkea, noin 60 prosenttia, pohjoismaiden korkein. Tavallinen, pyöreä perustomaatti on eniten viljelty ja ostettu kotimainen tomaatti. Erikoistomaatteja viljellään Suomessa ammattiviljelyssä vain vähän (alle 10 %), sillä lajikkeelta vaaditaan ulkonäön lisäksi muun muassa hyvää sopeutumista viljelyoloihin, pakkaamiseen ja varastointiin.

Kotipuutarhureille suunnattu siemenvalikoima erikoistomaateissa on todella runsas ja tämän vuoden siemenluetteloista löytyy vaikka minkä muotoisia ja värisiä lajikkeita. Erikoisia tomaattimuotoja on viljelty kauan ja vanhojakin lajikkeita löytyy vielä siemenluetteloista.






Esimerkiksi Exotic Gardenin luettelosta löytyy lajike ’Purple Calabash’, kulttuuriperintö 1600-luvulta, jolla on mustanpunaiset litteänpyöreät, uurteiset hedelmät. Tomaatti ’Great White’ on 1800-luvulta ja lajikkeen isot hedelmät ovat valkoiset. Kirsikkatomaatiksi tarjotaan uutta ’Sweet Baby’ lajiketta, jonka pienet hedelmät ovat erityisen makeita. Tilaa siemenet ajoissa niin saat varmimmin haluamasi lajikkeet. Markettienkin siemenhyllyistä voi tehdä hyviä löytöjä.

Niin tavallisen tomaatin kuin erikoistomaattien kylvöhommiin ryhdytään

maaliskuussa, kun valo riittää hyvään, tanakkaan kasvuun ja taimet eivät ehdi kasvaa liian isoiksi ennen kuin ne voidaan siirtää kasvihuoneeseen tai ulos lämpimään ja suojaisaan paikkaan. Kylvä tomaatit noin paria kuukautta ennen kuin aiot istuttaa ne paikalleen. Avomaalla kasvatetaan yleensä vain kestävimpiä pensasmaisia tomaatteja, lämpimällä eteläseinustalla tai lasitetulla parvekkeella voi jo kasvattaa hieman vaativampiakin lajikkeita. Kasvihuoneen lämmössä varsinkin erikoistomaattien kasvatus onnistuu parhaiten. Huomaa, että kasvualustan tulee olla lämmin istutusvaiheessa (vähintään +16 astetta), että taimi lähtisi hyvään kasvuun.


Hyvä tomaatintaimi on tanakka, tummanvihreä ja siinä on jo ainakin ensimmäinen kukka auki tertussa, se vähentää kasvin liikaa rehevöitymistä hedelmien kustannuksella. Venähtäneet taimet voi istuttaa syvään, jolloin runkoon muodostuu mullan alla uusia juuria. Sama tepsii taimikasvatusvaiheessa, kun koulii honteloita taimia isompaan ruukkuun. Karaise taimia ennen istutusta viemällä niitä muutaman päivän ajan ulos (lämpiminä päivinä!) suojaiseen paikkaan ja tuomalla ne sisälle yöksi.






Itse kasvatetun tomaatin hedelmät voidaan kerätä täysin kypsänä, jolloin niiden maku on parhaimmillaan ja toki kasvatuksen eteen nähty vaivakin antaa oman arominsa. Joka tapauksessa ainakin lajikevalikoima antaa mahdollisuuden kokeilla erilaisia tomaatteja vaikka joka kesä, jos intoa piisaa ja kasvihuoneessa neliöitä.

Tomaattikuvat ovat peräisin nettisivustosta http://www.puhtaastikotimainen.fi.

Loppuun hauska tarina tomaatista (Valitut Palat: 1000 puutarhaniksiä - kirjasta).

Tomaatteja rangaistukseksi
Vuonna 1830 annettiin eräälle kuolemaantuomitulle Salemissa, New Jerseyssä, kaksi vaihtoehtoa, joista valita: hän joko söisi julkisesti korillisen tomaatteja tai sitten hänet teloitettaisiin saman tien. Mies söi tomaatit ja kumosi samalla yleisen uskomuksen, jonka mukaan tomaatit olisivat myrkyllisiä. Kerrotaan, että siitä alkoi tämän vihanneshedelmän voittokulku. Nykyään tomaatti on koko maailman eniten viljelty vihanneshedelmä.


Helmikuu 2013

CHILIT, VUODEN VIHANNES 2013

Chilit kuuluvat paprikakasveihin ja koisokasvien sukuun kuten peruna, tomaatti ja munakoisokin. Chileistä tunnetuimpia ovat Capsicum annuum ja Chili- ja Longum-ryhmät. Muita käytettyjä chililajeja ovat esim. C. chinense, C. frutescens, C. pubescens ja C. baccatum.

Chilikasvit ovat innostaneet viime vuosina kotipuutarhureita kokeilemaan niiden kasvatusta, vaikka eivät ne hoidokkeina helpoimmasta päästä olekaan. Joillekin chilin kasvatuksesta on tullut todellinen himoharrastus ja tulinen makuelämys koukuttaa kasvattajansa kokeilemaan aina uusia lajeja ja lajikkeita. Kasvatusta kokeilleena voin sanoa, että tavalliselle kotipuutarhurille riittää yhden tai kahden huolella hoidetun tulisen kasvin chilisato vähintään koko kasvukaudeksi ja riittää siitä vielä jaettavaa muillekin, jos chilillä maustettua ruokaa syödään kotona vain silloin tällöin. Jos kuitenkin innostusta riittää ja nälkä kasvaa syödessä, on lajikkeissa kyllä valinnanvaraa pihakasvihuoneen täyttämiseen nopeastikin.

kuva chili Aji Benito

kuva chili Aji Cristal









Siemenluetteloita selaamalla ja puutarhamyymälöiden siemenhyllyillä huomaa, että lajikkeen valinnalla on suuri merkitys tulisuuteen. Valikoi sitten miedonmakuinen lajike, todella tulinen lajike tai jotakin siltä väliltä, niin kylvöhommiin pitää ryhtyä rivakasti, sillä taimien kasvatus vie pitkän ajan. Kylvä siemenet mieluiten jo helmikuun lopulla (lisävalo tarpeen) tai heti maaliskuussa. Kylvä siemenet ruukkuihin, kaksi siementä aina yhteen ruukkuun ja poista hennompi taimi myöhemmin kasvun lähdettyä vauhtiin (kalliit lajikkeet tai jos taimia halutaan mahdollisimman paljon, kylvetään yksittäin tai hajakylvönä astiaan). Itämislämpö saa olla korkea, noin +25 astetta. Taimet asetetaan kasvamaan mahdollisimman valoisaan paikkaan ja kastellaan tasaisesti. Kasvilla on melko pieni juuristo, joten liiallinen kastelu voi olla kohtalokas. Kohtuullinen lannoitus riittää chilille. Toki chilin taimet voi hyvin ostaa valmiina kesän alussa puutarhamyymälästä, jolloin saa usein jo hedelmien alkujakin kasvin mukana, eikä tarvitse odottaa satoa pitkään.

kuva chili Lemon Drop

Sijoita chilit ulos hyvin lämpimälle ja suojaisalle paikalle vasta kesäkuun puolivälissä, kun on varmasti lämmintä, parhaiten ne viihtyvät kasvihuoneen lämmössä ja valossa. Ne viihtyvät myös hyvin sisällä valoisalla ikkunapaikalla. Kasvava ja satoa tuottava pensas vie paljon vettä ja ravinteita varsinkin kauniina kesäpäivinä, joten huolehdi ettei kasvi kuivu liikaa, muuten sato voi kärsiä ja kasvi altistuu taudeille ja tuholaisille. Joskus kasveihin tulee vihannespunkkeja, kirvoja tai jauhiaisia, niitä torjutaan mäntysuopa- vesisuihkutuksin tai esim. pyretriiniruiskutuksin , jos lempeämmät konstit eivät toimi. Tuholaisalttius onkin usein melkoinen riesa chilien kasvattajalle.

kuva jalopeno Gaucho

Suomen suven pitkässä päivässä olen huomannut, että melko miedoistakin lajikkeista tulee aika vahvanmakuisia (kuten myös kotimaisista yrteistä voi maistaa) ja chilipalkojen tulisuus vaihtelee paljon samassa kasvissa siitä huolimatta, että on valittu miedon makuinen lajike. Maista palkoa varovasti ennen ruoanlaittoa, niin tiedät tulisuusasteen ja muista pestä kätesi huolellisesti kun olet paloitellut tai koskettanut chilipalkoja. Käsien suojaaminen muovikäsineillä on hyvä muistaa myös hoitotöitä tehdessä. Chilien maku on polttavin hedelmien siemenissä ja sisäkalvoissa, joten ne kannattaa poistaa ennen ruokaan laittoa.

kuva chili Orange Rocoto

Chili ei ole pelkkä hyötykasvi, vaan sillä on myös koristearvoa, sillä sen kypsät hedelmät ovat kirkkaan punaisia ja kypsyvät hedelmät eri vaiheissa koristavat kasvia. Chili sopiikin mainiosti vaikka isoon kesäkukkaruukkuun muiden kasvien joukkoon antamaan eksoottista säväystä. Chileistä löytyy myös keltaisia, oransseja ja hedelmiltään hyvin tummiakin lajikkeita, myös hedelmäpalkojen muoto, kukkien väri ja lehdistön väritys vaihtelevat. Erityisen koristeellisia ovat koristechilit, joiden suurin arvo on niiden ulkonäössä, ei maussa.

Kaikki kuvat ovat Taimimoisiolta Porista. He kasvattavat lukuisia erilaisia chilin taimia myyntiin ja pitävät


CHILIPÄIVÄN 15.6. klo 10-16. (pdf, 0.14 Mt)



Helmikuu 2012

Helmikuussa on hyvää aikaa miettiä ja suunnitella vihdoinkin siihen hankalaan ja varjoisaan paikkaan puutarhassa istutussuunnitelma. Kannattaa käydä kirjastossa lainaamassa aihepiirin kirjallisuutta, josta ammentaa tietoa ja ideoita kauniiseen, tasapainoiseen istutukseen.

Varjoisan paikan perennapenkki

Pihan varjoisat puolet voivat aiheuttaa puutarhurille päänvaivaa, sillä kasvien valinta näille paikoille on hieman vaativampaa kuin auringon kukkapenkkiin.

Ensin pitää määrittää, onko kyse synkästä vai kevyestä varjosta, vai jostakin siltä väliltä. Kevyessä varjossa menestyvät hyvin monenlaiset kasvit ja puolivarjossakin on odotettavissa kukka- ja väriloistoa, mutta kokonaan varjoisalla paikalla viihtyviä kasveja on vähemmän, eivätkä ne yleensä tarjoa kukkarunsautta.

kuva
kuva






Varjoisalla perennapenkillä on kuitenkin etunsa. Varjossa viihtyvät monet suurilehtiset ja isokokoiset kasvit, jotka nuutuisivat auringon paahteessa. Esimerkiksi valeangervot (Rodgersia), töyhtöangervo (Aruncus dioicus), kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris), kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas), kilpiangervo (Astilboides tabularis), isot kuunliljat (Hosta) ja kallionauhus (Ligularia dentata) antavat viidakkomaista rehevyyttä ja näyttävyyttä pohjoisen puolelle, kun niitä yhdistelee esimerkiksi isolehtisen piippuköynnöksen (Aristolochia macrophylla) tai köynnöspinaatin (Hablitzia tamnoides) ja erilaisten varjossa viihtyvien lehtipensaiden kanssa. Jos kasvupaikka on vielä multava ja kosteutta hyvin pidättävä, niin nämä kasvit peittävät viihtyessään tehokkaasti maanpintaa, joten rikkaruohojen kitkennässä pääsee vähällä. Rikkaruohot eivät muutenkaan viihdy niin hyvin varjossa kuin aurinkoisella paikalla. Ikivihreillä havukasveilla saadaan ryhtiä ja talvivihreyttä varjon istutukseen. Marjakuuset (Taxus) ja tuijat (Thuja) menestyvät hyvin varjoisalla paikalla.

kuva
kuva






kuva

Kun istutusalueen isommat tausta- ja keskuskasvit on valittu, niin sen jälkeen siirrytään täyte- ja reunakasveihin. Varjoisan paikan itseoikeutettuja perennoja ovat rehevät kuunlijat, jonka lukemattomista lajikkeista löytyy kokonsa ja väriensä puolesta vaihtelua isoonkin perennamaahan. Kirjavista kuunliljoista varjossa viihtyvät parhaiten valkokirjavat ja sinivihreät lajikkeet, kelta-vihreät lajikkeet tarvitsevat jo enemmän valoa ja sopivat puolivarjoon tai jopa aurinkoon. Muita sopivia varjon perennoja ovat muun muassa reunus- ja jättipoimulehti (Alchemilla erythropoda ja A. mollis) limenvärisine kukintoineen, ainavihanta herttavuorenkilpi (Bergenia cordifolia), rotkolemmikki (Brunnera macrophylla), pikkusydän (Dicentra), tarhavarjohiippa (Epimedium x rubrum), tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum), kalliokielo (Polygonatum odoratum) ja imikät (Pulmonaria).

Hyviä maanpeittokasveja varjon istutuksissa ovat ikivihreät varjoyrtti (Pachysandra terminalis), taponlehti (Asarum europaeum), pikkutalvio (Vinca minor) ja rönsyansikka (Waldsteinia ternata). Myös monet peipit (Lamium), tiarellat (Tiarella) ja kevätkaihonkukka (Omphalodes verna) sopivat varjon perennapenkkiin maanpintaa peittämään ja matalina kasveina istutusten etualalle.

kuva

Eloa pohjoisen puolen puutarhaan saadaan myös rakenteilla. Vaaleat kivetyt käytävät tai sora-alueet piristävät varjon puolella ja heijastavat istutuksiin lisävaloa. Vaaleat katteet sopivat myös istutusalueelle tehokeinoksi ja parantamaan valo-oloja varsinkin, jos rakennus ja tonttia ympäröivä lauta-aita ovat valkoisia. Kasvien lehtimuotoja ja – värejä kannattaa käyttää hyödyksi istutusta suunnitellessa ja muistaa, että vaaleat kukat näkyvät parhaiten varjon puolella. Samaa lajia kannattaa istuttaa tarpeeksi monta ja tarpeeksi tiheään, että saadaan näyttävyyttä ja rehevää tunnelmaa. Kasvualusta on myös tärkeä osatekijä kasvien viihtymisessä kuten myös tuuliolot.

Yksityiskohdat ovat myös tärkeitä. Pieni vesiaihe vaikkapa lintualtaan muodossa tai suuri, kaunis ruukku sopivassa kohdassa tuo lisäarvoa ja viimeistellyn tunnun puutarhaan.