Etusivu > Tekninen palvelukeskus > Puistot ja metsät > Vihertietokeskus > Puutarhanhoidon kuukausikalenteri > Huhtikuu

Huhtikuu 2016

Daaliat

Huhtikuussa istutetaan kesällä kukkivien daalioiden mukulat ruukkuihin esikasvatukseen, jos haluaa nauttia niiden kukinnasta jo alkupuolella kesää. Esikasvata daaliaa joka tapauksessa vähintään 3 viikkoa, jos haluat aikaistaa kukintaa. Eteläisimmässä Suomessa voidaan istuttaa daalian mukulat kasvupaikalleen suoraan, kunhan maa on kunnolla lämmennyt. Ne ehtivät vielä yleensä hyvin kukkia loppukesän ja alkusyksyn ennen kylmiä öitä, koska pakkasta nämä kasvit eivät siedä. Kaupoissa on keväällä saatavilla laaja kirjo erilaisia daalian lajikkeita, sillä valikoima on kaiken kaikkiaan valtava kun lajikkeita on maailmassa tuhansia. Onneksi puutarhamyymälässä valikoima on hieman tätä suppeampi, jotta kukkamukuloiden valinnasta ei tule liian vaikeaa.


Mukuloita valittaessa on syytä katsoa tarkkaan lajikekorkeus, sillä siinä on suurta vaihtelua. Matalimmat daaliat ovat vain parikymmentä senttiä korkeita, kun taas korkeimmat lajikkeet voivat venähtää melkein parimetrisiksi. Daalioiden erilaisia lajityyppejä ovat muun muassa pallokukkaiset eli pompondaaliat, anemonekukkaiset daaliat, terälehdiltään piikkisiksi kiertyneet kaktusdaaliat, kerrattukukkaiset koristedaaliat ja laakeakukkaiset lummedaaliat. Daalioista löytyy myös paljon eri värejä ja väriyhdistelmiä, mutta sinisiä kukkia tältä kasvilta on turha odottaa.


Istuta daalian mukulat tilaviin ruukkuihin niin, että varrentynkä (ja mahdollisesti jo näkyvät silmut) ovat ylöspäin ja peitä ne parin sentin kerroksella hyvää kukkamultaa. Jos sinulla on omia talvehtineita daalian juurakoita, voit jakaa suuriksi kasvaneet juurimukulat varovaisesti osiksi niin, että kaikissa jakopaloissa on varsia ja juurimukuloita. Kastele ruukut ja pidä multa kosteana, ei märkänä. Kun daaliat lähtevät kasvuun, siirrä ne valoisaan, mielellään hieman huonelämpöä viileämpään tilaan. Voit latvoa taimen saadaksesi tanakan ja hyvin haaroittuneen kasvin, mutta se viivyttää hieman kukintaa. Latvonta kannattaa tehdä ainakin silloin, kun varret ovat venähtäneet honteloiksi liian pimeässä tai lämpimässä paikassa. Rehevästi kasvava daalia tarvitsee paljon valoa, vettä ja ravinteita.


Jos sinulla on pihakasvihuone, niin kevätsäiden lämmetessä voit siirtää daalian taimet sinne jatkokasvatukseen, mutta ole tarkkana ettei keväthallat puraise daalioitasi. Viileässä ja valoisassa kasvihuoneessa taimista tulee tanakoita ja ne sopeutuvat samalla sietämään paremmin ulkoilmaa, kunnes tulee aika istuttaa daaliat ulos. Daaliat istutetaan ulos vasta, kun ei ole enää vaaraa yöhalloista. Jos kylmiä öitä kuitenkin vielä tulee (alle +5 astetta), niin suojaa kasvit hallaharsolla. Jos et omista kasvihuonetta, voit siirtää taimiasi päivälämpötilojen noustessa toukokuussa suojaisaan paikkaan ulos, esimerkiksi terassille, jossa ne saavat runsaasti valoa ja tottuvat vähitellen ulkoilmaan. Tuo kuitenkin aluksi taimet sisälle yöksi (ainakin reilun viikon ajan) ja jätä ne kokonaan ulos vasta kun kylmät yöt ovat ohitse.


Daaliat ovat kesän upeimpia kukkijoita ja ne kannattaakin sijoittaa paraatipaikalle ilahduttamaan myös ohikulkijoita. Matalampia lajikkeita voi istuttaa tilaviin ruukkuihin ja astioihin, korkeat lajikkeet viihtyvät parhaiten kukkapenkissä ravinteikkaassa syvämultaisessa paikassa. Daaliat kukoistavat auringossa, mutta ne sietävät kyllä kevyttä varjoakin, joskin kukinta ei silloin ole yhtä runsasta. Rehevät kasvit vievät paljon ravinteita ja kastelusta täytyy muistaa huolehtia tarkkaan varsinkin kesähelteillä, että daalia jaksaa kukkia runsaasti ja pysyy alhaalta asti vihreänä. Korkeat daaliat kannattaa tukea hyvin ja kuihtuneet kukat kerätä pois säännöllisesti jatkuvan kukinnan varmistamiseksi. Daaliasta saa myös kauniita leikkokukkia maljakkoon. Daalia on yleensä terve kasvi, jolla ei ole juurikaan tauteja, mutta tuholaisista etana pitää daaliaa herkullisena joskus riesaksikin asti.


Daalia on monivuotinen kasvi, mutta ei talvehdi meillä ulkona. Syksyllä hallayön jälkeen tummuneet versot katkaistaan noin 15cm korkeudelta ja juurakot nostetaan ylös maasta. Juurakkoa kuivatellaan sateensuojassa muutama päivä kunnes multa on kuivahtanut ja ylimääräiset mullat karistetaan pois varoen rikkomasta mukuloita, etteivät ne mätäne talvisäilössä. Säilytä daalian mukulat viileässä tilassa, esimerkiksi kuivan turpeen tai hiekan seassa laatikoissa, mielellään noin +4-7 asteen lämpötilassa. Liian kuivassa paikassa mukulat nahistuvat, joten maltilla annettu kosteus voi silloin olla tarpeen säilytyksen aikana.





Huhtikuu 2015

Puutarhassa

Puut, pensaat, käytävät, oleskelualueet ja nurmikko muodostavat usein hyvän puutarhan rungon, mutta lisäksi sipulikukat, yksivuotiset kylvökukat ja perennat tuovat mukavaa vaihtelevuutta puutarhan ilmeeseen kasvukauden aikana. Ruukkuihin istutetut ryhmäkasvit (toki niihin voi istuttaa ihan mitä kasveja vain ruukun koon ja sijoittelun mukaan) ovat näyttävä lisä puutarhan ulkoasuun ja monien ryhmäkasvien kukkaloisto kestää koko kesän aina syksyn pakkasiin asti. Ruukkuistutuksia voi myös liikutella puutarhassa tarpeen mukaan ja upea ruukku itsessäänkin on jo katseenvangitsija sopivalla paikalla esimerkiksi käytävän päässä tai korostamassa kiveystä.







Keväiset sipulikukat ja aikaisin kukkivat matalat perennat sopivat hyvin esimerkiksi puiden ja pensaiden alle antamaan väriä ja peittämään paljasta maata, kun lehdet eivät ole vielä puhjenneet tai täysikokoisia. Myös nurmikolle
voi istuttaa kukkivia pikkusipuleita kuten idänsinililjaa tai lumikelloa kukkiviksi matoiksi. Sopiva paikka niille löytyy vaikka puun alta harventuneelta nurmikolta.

Suuri perennapenkki puutarhassa on tarhurin ylpeys ja se kannattaakin suunnitella huolella. Keskellä pihaa sijaitsevaa kukkapenkkiä ihaillaan yleensä joka puolelta, jolloin on luontevaa sijoittaa korkeat kasvit keskelle ja matalat kukkapenkin reunoille. Keskikorkeita kasveja voi sijoitella väliin jäävälle alueelle ryhmittäin ja väreittäin hyvinkin persoonallisesti aina mieltymysten mukaan. Keskelle ryhmää voi hyvin sijoitella muitakin kasveja kuin perennoja. Rungollinen syreeni, helmiorapihlaja tai köynnöskehikko kärhöineen tuovat esimerkiksi ryhtiä ja korkeutta suureen istutukseen ja kevyttä varjoa keskipäivän paahteelle, myös pienet kukkivat pensaat kuten ruusut, pallohortensia, pikkujasmike tai monet angervot sopivat isoon kukkapenkkiin.

Kukkapenkin aukkopaikkoihin voi kylvää yksivuotisia kukkia, jolloin ilmeestä saa joka vuosi erilaisen. Seinustan tai käytävän vierustan perennapenkkiin laitetaan suuret ja korkeat kasvit taustalle ja eteen pienet ja matalat. Erikoisilla kasveilla saadaan kukkapenkkiin dramatiikkaa. Esimerkiksi tummanpuna- tai limenvihreälehtiset kasvit ovat hätkähdyttäviä perinteisten kasvien rinnalla ja koristeellisia heiniä käyttämällä saadaan liikettä ja keveyttä raskaampien kasvien vierelle. Kirjavat lehdet ja erilaiset lehtimuodot tuovat oman mausteensa kokonaisuuteen. Huomioi kuitenkin aina ennen suunnitelman toteuttamista, että kasvit sopivat vallitseviin olosuhteisiin. Kostean paikan kasvit eivät viihdy kuivassa paikassa ja päinvastoin, eikä aurinkoisen paikan kasvi kukoista varjossa.

Ikivihreät havukasvit tuovat kaivattua väriä ja ryhtiä puutarhaan myös talviseen aikaan ja ovat kasvukaudella rauhoittava tausta värikkäämmille kasveille. Havukasveista löytyy jokaiseen pihaan sopivat vaihtoehdot, sillä niissä on todella suuria puita ja toisaalta aivan maanmyötäisiä suikertajia. Äärikokojen väliltä löytyy huikea määrä eri muotoja ja värivivahteiltaan hienoja vaihtoehtoja sekä pieneen että isompaan puutarhaan. Vaihtelevilla muodoilla saadaan hieno kokonaisuus muiden pihan kasvien kanssa. Matalien havukasvien pilarimaiset, pyöreät, pensasmaiset ja mattomaiset kasvit saavat aikaan persoonallisen kokonaisuuden muiden kasvien kanssa.






Puutarhaa suunnitellessa on hyvä ottaa huomioon paitsi omat mieltymyksensä, niin talon oma luonne, ollaanko modernin rakennuksen vai esimerkiksi perinteikkään rintamamiestalon pihapiirissä. Romanttinen tyyli ruusuineen ja runsaine kukkineen sopii yleensä hyvin vanhan talon puutarhaan, varsinkin, jos taloa koristaa kaunis kuisti ja koristeelliset puuleikkaukset. Mummonmökkityyliin ja rintamamiestalon pihaan sopii hyvin perinneperennat ja -kasvit sekä hyötytarha omenapuineen ja marjapensaineen. Moderni piha voi olla hyvinkin geometrinen ja niukka kasvilajistoltaan. Moni sekoittaa surutta eri tyylejä toisiinsa ja onnistuukin siinä hyvin, joten ei ole mitään tarkkaa luetteloa, mitä voi ja mitä ei voi tehdä saadakseen aikaan kauniin puutarhan. Tärkeintä on nauttia puutarhastaan, oli se sitten pieni tai suuri. Jollakin puutarha voi olla ikkunalaudalla tai parvekkeella. Onneksi kaupungeissa on kauniita julkisia puistoja ja viheralueita, joihin voi jokainen mennä nauttimaan kauniista ympäristöstä, jos omaa pihaa ei ole ja monet puutarhakohteet tarjoavat kosoltivinkkejä puutarhanomistajille ja elämyksiä erilaisista puutarhoista kaikille.


Huhtikuu 2014

Satoa omalta maalta

Omien vihannesten ja kasvisten viljely on palkitsevaa puuhaa, sillä kun kasvatat ne itse, niin tiedät mitä syöt. Onhan siinä paljon muitakin arvoja, esimerkiksi mahdollinen stressi helpottaa, kun keskittyy maan sekä kasvien hoitamiseen ja näkee konkreettisesti työnsä tulokset. Maku ja ravintoarvot ovat myös omaa luokkaansa, kun nostaa korjuuaikaan tuoreet vihannekset ja perunat suoraan omalta maalta kotiin syötäväksi ilman mitään välivarastointeja. Omalla maalla voi myös viljellä sellaisia lajeja mitä kaupasta ei kovin helposti saa tai kokeilla erikoisia lajikkeita tutuista kasveista.

Maan saattaminen hyvään kasvukuntoon on tärkeää viljelyssä, että satoa yleensä saadaan tai että se on laadukasta. Maasta voi ottaa maanäytteitä, jotka tutkitaan viljavuuspalvelussa, josta saa sitten esimerkiksi kalkitus- ja lannoitusohjeet maanparannukseen. Myös maan rakenne voi olla vääränlainen, liian tiivis ja raskas tai liiankin nopeasti vettä ja ravinteita läpäisevä tms. Asiaa voi muuttaa pikkuhiljaa käyttämällä eloperäisiä lannoitteita, kompostimultaa, kateviljelyä jne. Sato paranee ja taudit sekä tuholaiset pysyvät paremmin poissa kun noudatat viljelykiertoa eli peräkkäisinä vuosina ei viljellä samaa kasvia samalla paikalla.

Kohopenkit (noin 10-20 cm korkeita) ovat hyvä ratkaisu kasvimaalla varsinkin tiiviillä savimailla ja sillä on monia etuja tasamaahan verrattuna. Multa lämpenee kohopenkeissä nopeasti keväällä, ylimääräinen vesi valuu niistä helpommin pois ja ne on myös kätevämpi hoitaa, kun ei tee niistä liian leveitä. Paljon lämpöä vaativat kasvit kuten kurpitsat ja kurkut hyötyvät kunnon kohopenkistä ja lisäksi vielä mustasta katemuovista tai – kankaasta, joka kerää lisälämpöä parempaan kasvuun.

Tee kylvöjä varten suorat rivit, niin sinun on helpompi tunnistaa hyötykasvit maasta puskevien rikkakasvien joukosta. Rivin vako multaan kylvöä varten on helppo tehdä esimerkiksi haravan varrella. Yleensä kylvöaikaan keväällä on melko kuivaa, joten kastele kylvövako kunnolla ennen siemeniä. Katso kylvöohjeet pussin kyljestä ja toimi niiden mukaan. Voit peittää kylvöksen hallaharsolla itämisen nopeuttamiseksi, mutta porkkana, sipuli ja kaali tarvitsevat harson itämisen jälkeen ainakin juhannukseen asti, mielellään heinäkuun alkupuolelle suojaamaan tuholaisilta. Varmista, että harso on hyvin paikallaan eikä siinä ole reikiä.


Kitke rikkaruohoja usein, heti pienenä, niin se on paljon helpompaa. Käytä haraa, jossa on pitkä varsi, niin säästyt kyykkimiseltä ja työ käy joutuisasti. Monia kasveja tarvitsee harventaa, kuten esimerkiksi juuresten taimia ja salaattia, silloin on helppo kitkeä myös rikkaruohot juurineen hyötykasvien väleistä. Kastele viljelyksiä ahkerasti poutakausina ja muista käyttää esimerkiksi ruohosilppua katteena lannoittamassa ja pitämässä maata kosteampana. Jos haluat antaa lisälannoitusta kasvukaudella, käytä nokkosvettä lannoitteena. Se antaa puhtia kasvien kasvuun ja käy myös tuholaisten torjuntaan. Lannoitevettä varten kerää tuoreet nokkoset saaviin (kannellinen, sillä haju on aikamoinen!) ja lisää vettä niin paljon, että kasvit peittyvät. Anna muhia viikon tai pari ja laimenna liuosta 1litra nokkoskäytettä 10 litraan vettä. Nokkosvesi on monipuolinen lannoite, jossa on kaikki tarvittavat ravinteet. Tuholaisten torjuntaan käytetään vain vuorokauden muhinutta nokkosvettä, silloin se tehoaa parhaiten. Muutenkin suosi torjunnassa luonnonmukaisia kasvinsuojeluaineita, niitä löytyy monia reseptejä ja usein ne tehoavat hyvin, kun toimeen ryhdytään heti tuholaisten ilmaantuessa.

Ensikertalaiselle kasvimaa voi aiheuttaa hieman päänvaivaa. Mitä kannattaa laittaa maahan, että edes jonkinlaista satoa olisi odotettavissa. Tavallinen sipuli ei pelkää viileää eikä ole mitenkään vaativa kasvi, joten sen istukassipulit voi laittaa maahan jo yleensä toukokuun alkupuolella. Erilaiset lehtisalaatit ovat hyviä aloittelijan kasveja ja niitä voi kylvää useamman kerran kasvukaudella tuoreen sadon jatkuvan saannin varmistamiseksi. Juurekset kylvetään aikaisin, heti kun

maa on saatu kylvökuntoon. Kokeile myös herneitä ja papuja, jotka kylvetään vasta hyvin lämmenneeseen maahan kesäkuulla, jotta siemenet eivät mätänisi. Herneet ja pavut parantavat maata typensidontakyvyllään ja ovat tietysti myös herkullisia maultaan. Avomaankurkku ja kesäkurpitsa onnistuvat yleensä hyvin lämpimässä, kunnolla kalkitussa ja ravinteikkaassa maassa kohopenkissä. Lyhyt esikasvatus on näille lajeille eduksi, niin kasvu pääsee heti alkamaan istutuksen jälkeen. Perunat myös yleensä idätetään ennen vakoihin istuttamista touko-kesäkuun vaihteen paikkeilla. Ota selvää ennen viljelykautta, mitkä lajit kylvetään suoraan maahan, mitkä esikasvatetaan ja mitä kannattaa ostaa valmiina taimina.


Viljele kasveja monipuolisesti, niin saat tietää maasi kasvukunnon ja mitä tehdä mahdollisesti toisin seuraavana kesänä. Hyödynnä talvella ja alkukeväällä kirjaston puutarhakirjoja ja hahmottele paperille kasvimaasi suunnitelma ainakin suurin piirtein. Muista, että tuoreet siemenet itävät parhaiten, joten pidä pää sen verran kylmänä siemenostoksilla ettei niitä kerry liikaa varastoon. Kannattaa vaihdella lajeja ja lajikkeita vuosittain jonkun verran, niin vihannesmaasi pysyy terveempänä ja voit vaikka löytää jonkun uuden suosikin ruokapöytääsi.



Huhtikuu 2013

Istutetaan kärhöjä

Kärhöt (Clematis) ovat nykyään todella suosittuja puutarhakasveja ja niitä onkin runsaasti saatavilla puutarhamyymälöistä. Lajeja ja lajikkeita riittää niin, että valikoivammallekin harrastajapuutarhurille löytyy sopivaa materiaalia omaan puutarhaan. Huhtikuun alussa on hyvä aika suunnitella köynnösten hankintaa ja ottaa selville omaan pihaan sopivat vaihtoehdot. Huhtikuun lopulla ilmojen lämmettyä, kun maata pääsee jo hyvin muokkaamaan, on jo otollinen aika istuttaa näitä köynnöstäviä kaunottaria. Toki niiden istutusaika astiataimina kestää koko sulan maan ajan, mutta kevät ja alkukesä ovat erinomaista istutusaikaa.

Kärhöjä näkee useimmiten istutetun seinustoille säleikköä vasten tai kiipeämässä aitoja tai obeliskeja pitkin. Kärhöjä voi istuttaa moneen muuhunkin paikkaan puutarhassa, kunhan käyttää vähän mielikuvitusta.

kuva

Kärhöjä voi istuttaa pensaiden ja puiden viereen (ei kuitenkaan voimakkaan maanpäällisen juuriston omaavien, kuten esim. koivu tai syreeni). Hedelmäpuut sopivat mainiosti kärhöjen kaveriksi tai vaikkapa ruotsin- tai helmipihlaja. Voimakaskasvuiset kärhöt sopivat isompien puiden kanssa ja pienemmät taas pensaille ja pikkupuille. Myös monet havukasvit näyttävät kauniilta "kukkiessaan" kärhö seuranaan. Köynnös- ja pensasruusut sopivat hyvin yhteen kärhöjen kanssa. Voit yrittää samanaikaista kukintaa tai vuorotellen kukoistavaa istutusta. Kärhöjä ei välttämättä tarvitse kasvattaa vain ylöspäin, vaan ne näyttävät kauniilta myös maata pitkin kasvaessaan. Jonkinlainen koroke voi olla tarpeen, ettei sateinen sää rumenna kasvustoa. Vanhat kannot ja suuret kivet kannattaa hyödyntää kärhöjen köynnöstukina esimerkiksi peittämällä ne ohuella kanaverkolla ja antaa sitten köynnöksen verhota ne kokonaan. Voit itse myös rakennella ja kehitellä erikorkuisia ja -muotoisia tukia köynnöksien kasvuvoimakkuuden mukaan. Kärhöjä kannattaa istuttaa useita vierekkäin, että saadaan mahdollisimman pitkä kukinta-aika ja myös kiehtovia väriyhdistelmiä istutukseen. Pienikasvuisia kärhöjä voi istuttaa myös suuriin ruukkuihin, mutta talveksi ne täytyy siirtää pakkasettomaan paikkaan tai yrittää suojata hyvin kylmältä esimerkiksi lasitetuilla parvekkeilla.

Kärhöissä riittää valinnanvaraa täällä pohjolassakin niin pieni- kuin isokukallisista lajeista, myös korkeudessa on suuria eroja lajikeryhmän mukaan.

Pienikukkaiset alppikärhöt lähisukulaisineen kukkivat 3-4 viikkoa kevätkesällä ja ovat talvenkestäviä ja terveitä köynnöksiä. Nämä kärhöt viihtyvät myös varjoisemmalla paikalla kuin isokukalliset sukulaisensa. Tähän ryhmään kuuluu kukinnaltaan erivärisiä ja kerrannaisuudeltaan vaihtelevia kärhöjä runsaasti, joista alppikärhö(Clematis alpina) ja siperiankärhö (Clematis alpina subs. sibirica) menestyvät erinomaisesti Pohjois-Suomessakin.

Keltakärhöt ovat kestäviä köynnöksiä ja ilahduttavat pitkään kukinnallaan. Kiinankeltakärhö (Clematis tangutica) on meillä suosittu köynnös ja sitä on viljelty jo 1940-luvulta lähtien puutarhoissamme. Myös runsaskukkaiset ja kestävät lumikärhöt ihastuttavat valkoisilla kukillaan pitkään keskikesällä.

kuva

Kellokärhöt (Clematis integrifolia) ja tiukukärhöt (Clematis x diversifolia) ovat helppohoitoisia, matalia ja melko pienikukkaisia lajikkeita, jotka kukkivat heinäkuun puolivälin paikkeilta pitkälle syksyyn.

Viticella-lajikeryhmään kuuluvat viinikärhöt ovat vaatimattomampia hoidon suhteen ja selvästi kestävämpiä kuin jalokärhöt ja niistäkin löytyy isokukallisia lajikkeita lähes jalokärhöjen malliin.

Isokukkaiset jalo- eli loistokärhöt ovat kauniita puutarhan kuningattaria, mutta vaateliaimpia kärhöjen suvusta hoidon ja kasvupaikan suhteen. Etelä-Suomessa ne kukkivat keskikesästä syyspakkasiin asti, varsinkin, jos talvi on säästänyt maanpäällisiä versonosia, jotka kukkivat aikaisemmin kuin maan rajasta kasvaneet.

kuva

Kannattaa tutustua laji- ja lajikevalikoimaan ennen taimikauppaan menoa hyvin, jotta osaa poimia omaan pihaansa sopivat lajikkeet viihtymisen, hoidon, muotojen ja värien puolesta. Muun muassa Suomalaisessa kärhöoppaassa (Börje Fri, Puutarhakeskus Sofianlehto), Ihanat Kärhöt – kirjassa (Matz ja Cedergren, MINERVA) on hyvät kuvat ja paljon tietoa kärhöistä, Taimistoviljelijöiden Kotipihan köynnökset – oppaasta löytyy hyvää tietoa ja lajikekuvauksia ja nettiselailija löytää asiasta Kärhökerhon sivuilta.

Istutuksesta ja hoidosta

Kärhöistä paksujuuriset jalo-, viini-, lyhty- ja tiukukärhöt istutetaan vähintään 10 cm, mieluummin 15-20 cm syvyyteen Etelä-Suomessa, pohjoisempana ne istutetaan vieläkin syvempään juuripaakun pinnasta mitattuna. Mitä vahvempi juuristo kärhöllä on istutushetkellä, sitä paremmin se yleensä sopeutuu kasvupaikalleen ja talvehtii. Isoista taimista kasvatetut kärhöt myös kukkivat runsaasti jo ensimmäisinä vuosina. Jos malttaa leikata istutuksen yhteydessä kasvin noin 30 cm korkeudelta, niin kasvi haarautuu hyvin ja juuristo vahvistuu.

Kasvupaikan tulee olla lämmin ja aurinkoinen, syvämultainen, ravinteikas, hyvin kalkittu, kosteutta pidättävä ja salaojitettu kunnolla. Kärhön tyvelle voi laittaa hiekkaa, joka estää versotautia. Kärhöt eivät siedä talvimärkyyttä ja jäätä, joten ne istutetaan loivaan kumpuun. Kärhöjen eteen tai ympärille kannattaa istuttaa matalia perennoja tai pensaita, sillä juuriston tulee pysyä viileänä, että kasvi viihtyisi. Taimia kastellaan runsaasti kasvukauden ajan varsinkin poutakesänä ja jatkossa sitä kastellaan aina kuivina kausina runsaasti.