Etusivu > Tekninen palvelukeskus > Puistot ja metsät > Vihertietokeskus > Puutarhanhoidon kuukausikalenteri > Kesäkuu

Kesäkuu 2015

Köynnöksillä kerroksia

kuva Mustasilmäsusanna

Köynnöksiä voisi käyttää suomalaisissa pihoissa enemmänkin, sillä ne sopivat jokaiseen puutarhaan. Köynnökset verhoavat maanpintaa, seinustaa, ritilöitä, aitaa tai pergolaa ja on myös kartion mallisia kehikoita eri materiaaleista tukemaan rentovartisia köynnöksiä esimerkiksi isossa perennapenkissä. Kierrätyshenkinen keksii köynnösalustaksi vaikka vanhoja puutarhatyökaluja, ikkunakehyksiä tai mitä mielikuvitus keksiikään varastojen ja vinttien aarteista. Istuta köynnöksiä myös isoihin astioihin ja ruukkuihin. Niihin sopivat paitsi yksivuotiset köynnökset, niin vaikka pienikasvuiset kärhötkin.


Aurinkoisen ja kylmiltä tuulilta suojaisan seinustan lämmössä viihtyvät hyvin ruusuköynnökset ja suurikukkaiset jalokärhöt sekä aremmat kuusamat. Avomaalle sopivat pensaiden ja puiden seuraan monenlaiset kärhöt tai esimerkiksi puna-valko-vihreälehtinen kiinanlaikkuköynnös. Männyn runkoa kiipeämään sopii kaunis valkokukkainen köynnöshortensia, joka viihtyy happamassa maassa.

kuva Köynnöshortensia
kuva Köynnöshortensia syysväri






kuva Kelasköynnös


Suojaisaan paikkaan ja hieman varjoon annetaan tilaa suurilehtiselle lännenpiippuköynnökselle, joka on todella näyttävä komeine lehtineen. Tuen tarvitsema säleikkövilliviini on reheväkasvuinen seinustojen peittäjä, jonka voimakkaasti hehkuvaa punaista syysväritystä saa ihailla joka syksy. Kelasköynnös kiertyy niin tiukasti tukeensa, että se pidetään poissa muiden kasvien välittömästä läheisyydestä, tosin ison männyn runkoa pitkin sen voi antaa kiertyä. Kilpikiertoja kasvatetaan niiden tuuhean ja kauniin lehdistön vuoksi, sillä niiden kellanvihreät kukinnot jäävät lehtien peittoon.

Löytyy myös perennamaisia monivuotisia köynnöksiä kuten humala, köynnöspinaatti, ruusunätkelmä tai köynnösukonhattu. Niiden maanpäälliset osat lakastuvat talveksi, mutta keväällä ne alkavat taas kasvunsa alusta komistuen vuosi vuodelta.

kuva Köynnöspinaatti
kuva Kiinanlaikkuköynnös

Köynnöksissä on paljon vaihtoehtoja, joten niitä valitessa kannattaa viettää hetki aikaa puutarhakirjallisuuden äärellä ennen kuin ryntää taimiostoksille. Paitsi kasvin ulkonäkö, niin kannattaa ottaa huomioon menestymisvyöhyke, kasvualusta, valoisuus- ja tuulensuojavaatimukset, koko, kukinta ja koko lajikekirjo esimerkiksi kukkivien kärhöjen osalta. Yleisesti ottaen kaikki monivuotiset köynnökset viihtyvät tuoreessa ja ravinteikkaassa syvämultaisessa puutarhamaassa. Kun köynnökset ovat saaneet muutaman vuoden vahvistaa juuristoaan kasvupaikallaan, niin ne ovat jatkossa hyvin helppohoitoisia. Kiinankeltakärhö ja mantsuriankärhö kestävät hieman ajoittaista kuivuuttakin.

Eniten hoitoa ja leikkaamista vaativat köynnösruusut ja suurikukalliset jalokärhöt. Ne tarvitsevat kunnon lisäkastelua kesähelteillä tai kuivina alkukesinä ja niiden säännöllisestä lannoituksesta sekä kalkituksesta täytyy muistaa huolehtia, silloin ne palkitsevat hoitajansa runsaalla kukinnalla ja kasvavat komeiksi kasvustoiksi. Juuristoa suojataan myös kovien talvien varalta.

kuva Köynnösruusu Flammentanz
kuva Helenanruusu










Köynnökset ovat parhaimmillaan ja näyttävät luontevalta osalta monimuotoista puutarhaa kasvaessaan muiden kasvien kanssa. Puut, pensaat, perennat, sipulikukat, yksivuotiset kasvit ja köynnökset luovat yhdessä kokonaisuuden, jossa riittää katsottavaa koko vuodeksi ja jossa kasvit sekä ihmiset viihtyvät.

Kesäkuu 2014

Kompostoi puutarhajätteesi

Kasvijätekompostointi omassa puutarhassa tai viljelypalstalla on tärkeää puuhaa, se on kierrätystä parhaimmillaan ja tuloksena on pienen vaivannäön jälkeen muhevaa multaa, joka voittaa valmiiden multapussien sisällön mennen tullen maanparannusvaikutuksillaan. Hyvä kompostimulta on parasta mitä voit kasveillesi tarjota. Kun käytät kompostimultaa säännöllisesti, niin multakerros paksunee vähitellen ja maa pysyy kasvukuntoisena aina uutta viljelykautta vastaanottamaan. Jos kompostimultaa riittää kasvimaan lisäksi myös muualle puutarhaan kuten ruusuille, kärhöille ja perennapenkkiin, niin nekin viihtyvät paremmin, kun saavat kompostimullasta uutta elinvoimaa

kuva Puistoruusu ´Aicha´







Ensin tarvitset puutarhastasi paikan, johon alat kompostimateriaalia kerätä. Paikan tulisi olla suojaisa ja varjoinenkin. Lautakehikko (jpg, 0.8 Mt) on vanha ja hyvä tapa kompostoida puutarhajätettä ja sen tulisi olla vähintään yhden kuution tilavuudeltaan. Komposteja voi olla useampikin, jos jätettä tulee paljon. Jos haluat kompostoida myös talousjätteesi, niin sitä varten tarvitset jyrsijöiltä suojatun kompostorin. Lämpökompostori on paras kompostoitavalle talousjätteelle, sillä se toimii ympäri vuoden.

Kompostiin tulee sekä hienompaa että karkeampaa ainesta. Kun laitat sinne kerralla runsaasti ruohosilppua tai muuta tuoretta kasvijätettä, silppua esimerkiksi oksia ja risuja karkeammaksi aineeksi joukkoon, niin kompostista ei tule liian tiivis. Kompostiin voi lisätä hieman typpipitoista ainesta tai lannoitetta, jos massa ei ole tarpeeksi lämmin ja hajoaminen on hidasta. Kun komposti on liian kuiva, niin sitä voi kastella. Kompostin pitäisi kädessä puristaessa juuri ja juuri tiristää vettä, silloin se on sopivan kosteaa. Maatuminen nopeutuu myös, kun käännät kompostiasi muutaman kerran kesässä.


Valmiita kompostoreja on myynnissä monenlaisia malleja erilaisiin käyttötarpeisiin, mutta tee se itse- puutarhurille löytyy myös hyviä ohjeita yksinkertaisen kompostikehikon tai hieman vaativammankin kompostorin tekoon. Paikkakuntien jäteneuvonnasta saa hyviä ohjeita kompostoinnista ja siihen liittyvistä asioista, jos jokin seikka tuntuu tarvitsevan varmistusta.

Kesäkuu 2013

Kesäkukat

Tätä on odotettu, vihdoinkin kesä! Nyt voi alkaa toden teolla istuttamaan kesäkukkia, kesäkuun toiselta viikolta lähtien niitä kaikkein arimpiakin kuten ahkeraliisoja, begonioita, daalioita ja verenpisaroita. Varaudu silti vielä suojaamaan kylmän yön yllättäessä kasvit hallaharsoin tai nostamalla astiat suojaan. Vie viherkasveja ulkoilemaan lämpimän jakson ajaksi suojaisaan, valoisaan varjoon (ei suoraa auringon paahdetta), jotkut viherkasvit sopivat myös ryhmäkasvien joukkoon kesäkukkaruukkuihin kuten esimerkiksi rönsyliljat ja muratit. Monia hyötykasvejakin, niiden suosion koko ajan kasvaessa, käytetään kesäkukkaistutuksien joukossa. Istutuksissa on näkynyt ainakin chilejä, lehtikaaleja, mansikoita ja tietysti monipuolisia yrttejä.

kuva Sinisarja
kuva Ruusu











Kukkaloistoa koko kesän ajaksi

Kunnollinen kasvualusta on tärkeää kesäkukille, sillä useimmiten niitä kasvatetaan erilaisissa astioissa, joten tilaa kasvaa on rajoitetusti. Tarpeeksi suuret ruukut ja vesisäiliöllä varustetut parvekelaatikot ovat tärkeitä varsinkin silloin, kun kasteluvälin halutaan olevan hieman pidempi, kasvatetaan syväjuurisia, runsaasti kukkivia tai rehevästi kasvavia ryhmäkasveja. Nykyään myydään hyvälaatuisia kesäkukkamultia, joissa on kestävä rakenne ja kastelukiteitä helpottamaan hoitoa. Kesäkukat kasvavat nopeasti ja kuluttavat paljon ravinteita, joten lannoituslisän voi sekoittaa astian pohjalle mullan joukkoon heti istutusvaiheessa käyttämällä esimerkiksi kananlantarakeita tai kemiallisia lannoiterakeita. Kasteluveden mukana voi sitten loppukesällä antaa lannoitetta tarpeen mukaan.

kuva Blaze away ja poutapilvi 4


Jotta kesäkukat pysyvät mahdollisimman terveinä ja kukoistavina, kastele istutuksia säännöllisesti (lannoita myös joka kastelukerta veden mukana, jos mullan joukossa ei ole lisäravinteita ja istutuksesta on jo ainakin kuukausi) ja nypi kukkineet kukat pois kukkaperineen. Valikoi myös sopivat kasvit vallitseviin valo-olosuhteisiin, esimerkiksi pelargonit rakastavat aurinkoa, mutta ahkeraliisat kukoistavat puolivarjossa, varjoisemmilla paikoilla viihtyvät parhaiten lehtikasvit. Valitsemalla ei-nypittäviä kukkia, kuten lumihiutale tai miljoonakello, säästyt vaivalta. Hopeaputous, hopeakäpälä, muratit, maahumalat, kirjopeipit, koristebataatit ja muut lehdistönsä vuoksi kasvatettavat kasvit ovat myös vaivattomia ryhmäkasveja. Niitä vain parturoidaan tarpeen mukaan, että haaroittuvat tai kasvua hillitään. Kastele kesäkukkaistutukset mieluiten aamulla, niin vesi ei turhaan haihdu, vaan menee tehokkaasti kasvien käyttöön. Helteisinä päivinä amppeleita ja pieniä ruukkuja voi joutua kastelemaan kaksikin kertaa aurinkoisella paikalla. Viikonloppureissun ajaksi, jos on luvattu aurinkoista säätä, kesäkukkaruukut kannattaa nostaa varjoon tai varjostaa ja kastella hyvin.

kuva Amppeleita ja lumihiutale

Jotkut kesäkukkaistutukset voivat ränsistyä syystä jos toisesta kesän aikana, jolloin huonot kukat poistetaan tai istutus vaihdetaan kokonaan uusiin kasveihin. Loppukesän kukiksi valitaan syyskylmiä kestäviä kukkia, joita ovat muun muassa orvokit, kesäleimut, siniviuhkat, lumihiutaleet, tarha-apinankukka, riippapetuniat, neilikat, hopekäpälät ja -villakot, iresine ja leijonankita.




Syyskesällä suositaan muratteja, hopeayrttejä, hopealankaa, koristekaaleja, krysanteemeja ja astereita.

kuva Riippapelagorni ja siniviuhko
kuva Hopealanka ja muratti












Kesäkuu 2012

Kesäkuu on monien kukkivien pensaiden juhlaa. Yksi kauneimmista kukkivista pensaista on kuvassa oleva kultasade (Laburnum), jota voi istuttaa I-II vyöhykkeille suojaisille ja lämpimille paikoille. Kuvan kultasade on kuvattu Tammisaaressa ja on erityisen komea yksilö. Hyvin viihtyessään pensas voi kuitenkin kasvaa viisimetriseksi ja kukkii aina vain runsaammin vanhetessaan. Kultasade vaatii tuoreen ja läpäisevän maan, mutta kovin ravinteikas maan ei tarvitse olla, sillä kultasateen juuribakteerit sitovat typpeä sen käyttöön. Kultasade on suojattava jäniksiltä ja sen siemenet ovat myrkyllisiä.






Kultasateen kukkatertut ovat riippuvia, 15-30 cm pitkiä ja pensas on runsaasti kukkiessaan hieno näky ja se saa monen yrittämään sen kasvatusta, vaikka se hieman arka onkin. Kultasadetta myydään sekä pensaana että rungollisena pikkupuuna. Pensas kukkii noin kolmisen viikkoa kesäkuun puolivälistä lähtien. Kukat muodostuvat vanhoihin kääpiöversoihin, joten kultasateen kukintaa saa odottaa vuosia sen istutuksesta.

Lisää pikkupuita pihaan

Monet pensaat sopivat rungollisena pienen pihan puiksi ja esimerkiksi sisääntulon tai kukkapenkin katseenvangitsijaksi. Aiemmin esitelty kultasade on pikkupuuna pihan erikoisuus ja talvenarka kaunotar, mutta meiltä löytyy myös helppohoitoisempia ja kestävämpiä rungollisia pensaita tai pikkupuita.

Jos piha on paahteinen ja melko kuiva, niin siellä menestyvät parhaiten hernepensaat (Caragana) ja orapihlajat (Crataegus). Pikkupuiksi hernepensaista kasvatetaan yleensä siperianhernepensaan Lorbergii-, Pendula- ja Walker-lajikkeita. Nämä lajikkeet ovat kestäviä ja ne ovat yleensä vartettuja parimetriseen runkoon.


Tavallista aitaorapihlajaa voi kasvattaa muutenkin kuin aitakasvina. Kestävä ja vaatimaton orapihlaja yksittäiskasvina kasvaa yleensä itsestään puumaiseksi ja sillä on runsas, valkoinen kukinta ja sen jälkeen punaiset marjat koristavat pensasta pitkään syksyllä. Orapihlajan lajikkeista rungollisena meillä myydään yleensä punertavakukkaista helmiorapihlajaa ja kauniin punaista ruusuorapihlajaa. Talvenkestävämpää helmiorapihlajaa voi istuttaa vielä suojaisilla paikoilla IV-vyöhykkeellä, mutta ruusuorapihlaja viihtyy vain I-II-vyöhykkeillä ja sielläkin se saa ajoittain talvivaurioita.

Koristearonia (Aronia x prunifolia) sopii aidannekäytön lisäksi myös mainiosti yksittäiseksi rungolliseksi pensaaksi. Aronia on terve ja kestävä kasvi, jolla on kaunis syysväritys ja talouskäyttöön soveltuvat mustat marjatertut. Syreenit (Syringa) ovat myös käyttökelpoisia rungollisina pikkupuina kuten myös syyshortensia (Hydrangea paniculata ’Grandiflora’). Syyshortensia kukkii myöhään syksyllä pakkasiin asti ja viihtyy hieman normaalia happamammassa maassa.



Tuomipihlajat (Amelanchier) ovat moneen paikkaan sopivia pikkupuita. Ne menestyvät niin auringossa kuin varjossakin, mutta kukinta ja syysvärit ovat komeinta aurinkoisella paikalla. Eniten myynnissä näkee isotuomipihlajaa ja sirotuomipihlajaa. Isotuomipihlaja menestyy koko maassa, mutta sirotuomipihlaja vain Etelä-Suomessa I-II(III)-vyöhykkeillä.