Etusivu > Tekninen palvelukeskus > Puistot ja metsät > Vihertietokeskus > Puutarhanhoidon kuukausikalenteri > Maaliskuu

Maaliskuu 2016

Ihanat orvokit

Hyvin kylmyyttä sietävät tarha- ja sarviorvokit ilahduttavat pitkän talven jälkeen värikkäillä kukillaan. Nykyään ensimmäiset orvokit saapuvat myymälöihin Etelä-Suomessa usein jo maaliskuun puolella houkuttelemaan kukkaostoksille, mutta silloin niitä ei vielä kannata laittaa ulos muuta kuin lasitetulle parvekkeelle tai terassille ja silloinkin vain leutoina jaksoina. Orvokit kestävät kyllä hyvin viileää, jopa pikkupakkasiakin jonkun aikaa, mutta yleensä ne kannattaa istuttaa ulos kotipihoilla vasta vapun tienoilla ja silloinkin hallaöiden uhatessa ne kannattaa suojata hallaharsolla tai viedä sisälle. Pakkaskeli ja kylmä viima runtelevat helposti kasvin ulkonäköä ja toipumiseen menee todennäköisesti viikkoja. Voit ensin pitää orvokkejasi erilaisissa siirreltävissä astioissa alkukesään saakka ja sitten istuttaa ne vaikka kukkapenkin reunuskasviksi.

Orvokeista kannattaa nyppiä pois kuihtuneet kukat, silloin kukinta kestää pitkälle syksyyn, aina talven tuloon saakka. Orvokit arvostavat myös valoisaa kasvupaikkaa, säännöllistä kastelua ja lannoitusta muiden ryhmäkasvien tapaan. Jos orvokit venyvät liikaa tai kukinta on kehnoa, voit lyhentää kasvit reippaasti ja ne kukkivat uudelleen muutaman viikon kuluttua. Itse kasvatettuja tai muuten ilman kasvinsuojeluaineita viljeltyjä orvokkeja voi käyttää ruokien ja leivonnaisten koristeena sellaisenaan tai kandeerattuna eli sokeroituna (esimerkiksi sivustolta www.kinuskikissa.fi löytyvät selkeät ohjeet kandeeraukseen). Orvokki on myös suloinen leikkokukka ja sen pisimpiä varsia kannattaakin kerätä maljakkoon.


Orvokkien valikoima on valtava ja houkuttelevia uusia lajikkeita esitellään joka kevät. Värejä löytyy
joka lähtöön sinisten, punaisten, valkoisten, keltaisten, oranssien ja violettien sävyissä, puhumattakaan värien eri yhdistelmistä. Orvokkien kukkien koko vaihtelee jopa kymmenen sentin jättikukista hyvinkin pieniin ja siroihin kukkiin. Suomalaiset suorastaan rakastavat orvokkeja, eikä ihme, sillä sopivathan ne mainiosti tänne pohjolan kylmään kevääseen ja alkukesään tuomaan värikästä viestiä tulevasta kesästä.






Maaliskuu 2015

Kylvöjä ja taimikasvatusta

Maaliskuussa päästään toden teolla kylvämään tulevan kesän kukkaloistoa pitkän kasvuajan vaativista lajeista ja ottamaan pistokkaita talvehtineista ryhmäkasveista kuten pelargoneista ja verenpisaroista tai kodin viherkasveista. Amppeleissa riippuvat viherkasvit juurtuvat yleensä helposti nivelistään tai rönsytaimistaan suoraan multaan pistettyinä ja monet viherkasvit tekevät juuret myös vesilasissa ennen pitkää. Parhaiten juurtuvat latvapistokkaat. Hyöty-puutarhurit kylvävät maaliskuun alussa pitkän kasvuajan vaativia kasveja kuten esimerkiksi jättisipulia, tomaatteja, munakoisoa tai purjoa. Useimpien esikasvatettavien koriste- ja hyöty-kasvien kylvö onnistuu hyvin vielä huhtikuun puolella ja lyhyen taimikasvatuksen vaativat kasvit voi kylvää huhti-toukokuun vaihteessakin kuten kesäkurpitsan, avomaan kurkun tai köynnöskrassin. Lämpöä vaativia kasveja ei kannata kylvää liian aikaisin, sillä kesän tulon oikullisuuden vuoksi niitä ei voi istuttaa ulos ennen kesäkuuta ja silloinkin vasta sitten, kun yökylmiä ei enää luvata. Käytä kylvöksiin siihen tarkoitettua puhdasta kylvö- ja taimimultaa, niin onnistut parhaiten.

Pienimuotoista taimiviljelmää voi pitää aurinkoisella ikkunalaudalla, mutta siihen ei kovin montaa taimea mahdu, joten kovin aikaisin ei kannata kylvää, jos tilaa ei ole enemmän yhtä ikkunan edustaa nopeasti kasvaville taimille. Useimpia pitkän kasvuajan vaativia taimia kuten tomaatteja, paprikaa tai ryhmäkasveja voi ostaa kesän alussa puolivalmiina tai valmiina taimina. Kaikkia lajikkeita ei kuitenkaan löydy myymälöistä, joten silloin haluamansa täytyy kasvattaa itse. Jos kotona on useampi valoisa kasvupaikka kylvöille ja taimikasvatukseen tai jopa viherhuone tai aurinkoinen lasikuisti, niin voi kasvattaa jo ison määrän taimia.

Jatkokasvatusta voi harrastaa pihakasvi-huoneessa yleensä toukokuulta lähtien, kunhan muistaa suojata arat kasvit ja pikkutaimet mahdollisilta hallaöiltä. Jos kasvihuoneessa ei ole lämmönlähdettä, niin taimet voi suojata väliaikaiselta kylmältä vaikka moninkertaisella hallaharsolla tai kiikuttaa sisälle turvaan hätätapauksessa. Pihakasvihuoneessa voi myös kasvattaa monia lyhyemmän esikasvatuksen tarvitsevia tai siitä hyötyviä kasveja. Monet kuivakukat ja kesäköynnökset hyötyvät esikasvatuksesta. Myös salaattia, monia yrttejä, kesäkurpitsaa ja avomaan kurkkua kannattaa esikasvattaa ainakin muutaman viikon kasvihuoneessa, niin saat aikaistettua satoa ja rikkaruohojen kitkentä helpottuu, kun ei tarvitse etsiä hentoja pikkutaimia niiden joukosta. Kylvökukista auringonkukka, huovinkukka, matalat samettikukat, kirjokierto, kosmoskukat, tarhakukonkannukset, maloppi, kesämalvikki, reunuspäivänkakkarat ja monet muut kukkivat aikaisemmin, kun esikasvattaa niitä 4-6 viikkoa huhtikuusta lähtien. Idätyksen voi tehdä sisätiloissa ja jatkokasvatuksen sitten pihakasvihuoneessa ennen ulosistutusta.

Aluksi kylvöstä kastellaan sumuttamalla pelkällä vedellä, mutta heti taimien vahvistuessa kannattaa alkaa kastella niitä varovasti laimealla lannoite-liuoksella joka kastelukerta ja pitää mahdollisimman valoisalla paikalla. Hajakylvöksen pikkutaimet siirretään omiin ruukkuihinsa heti kun mahdollista eli yleensä silloin, kun ensimmäiset kasvulehdet näkyvät sirkkalehtien yllä. Käsittele taimia varoen ja yritä saada juuristo mahdollisimman ehjänä mukaan. Isot siemenet voi kylvää suoraan pieniin ruukkuihin ja siirtää tarvittaessa isompaan, kun juuristo täyttää pikkuruukun ja juuripaakku pysyy hyvin koossa. Harvenna kasveja tarpeen mukaan niiden kasvaessa, että ne saavat tasaisesti valoa. Säännöllinen kastelu ja lannoitus sekä valoisa ja viileä kasvupaikka tuottaa hyvät, tanakat taimet, jotka palkitsevat tarhurin vaivat myöhemmin kukkien runsaalla määrällä ja hyötykasvien tuottoisalla sadolla.

Keväällä puutarhurin into on huipussaan ja joskus tulee ahnehdittua liikaa lajikkeita eikä runsain mitoin itäneitä taimia millään haluaisi heittää pois, vaikka ruukkuakaan ei mahdu enää ikkunapaikoille. Siemenpussien sisällön voi hyvin jakaa useamman harrastajan kesken, sillä monissa siemenpusseissa on riittävästi siemeniä kukittamaan useampi puutarha. Siementen kylvön voi myös jakaa useammalle vuodelle, sillä monet siemenet pysyvät itämiskykyisinä monta vuotta. Pussin kyljestä voit tarkistaa siementen tuoreuden. Pikkutaimia voi hyvin myös jakaa naapureille, niin ei tarvitse heittää ylimääräisiä pois ja taimet ovat myös oiva tuliainen puutarhan hoitoa harrastavalle ystävälle.





Maaliskuu 2014

Maaliskuun leutoina jaksoina, varsinkin kuun loppupuolella, voi jo alkaa puutarhassa puiden ja pensaiden hoitoleikkaukset. Pensaiden tyviltä odotetaan maan paljastumista, että saadaan oikea leikkauskorkeus. Hyvää leikkausaikaa jatkuu huhtikuulle ja niin kauaksi aikaa, kunnes silmut alkavat turvota. Myös köynnöksiä leikataan tarpeen mukaan. Runsaasti mahlaa vuotavat puut leikataan loppukesällä. Tällaisia ovat ainakin hevoskastanjat, koivut, vaahterat, jalopähkinät, kirsikat ja luumut.

Leikkaa vain tarvittaessa

Kuivat, sairaat tai revenneet oksat tulee poistaa ja haavapinnat siistiä, poistetaan kilpalatva, liian alhaalla kasvavia oksia, maahan lamoavia oksia tai harvennetaan liian tiheää versostoa.

Useimpia pensaita kannattaa leikata muutaman vuoden välein ottamalla joitakin huonokuntoisimpia oksia pois. Näin pensas pysyy elinvoimaisena ja kukkiikin runsaammin, eikä kasvata niin herkästi pitkiä "vesiversoja", kuten rajusti leikatuissa pensaissa usein käy. Leikkaa valitut oksat kokonaan pois maata myöden tai isommissa oksissa sopivaan oksanhaaraan asti.

Joskus pensaat täytyy leikata kokonaan alas, varsinkin nopeasti ja hyvin tiheäksi kasvavat lajit, jotka ränsistyvät ilman säännöllistä leikkausta nopeasti. Monet pensasangervot ovat tällaisia. Piikkiset kurtturuusut leikataan halutessa alas esimerkiksi noin viiden vuoden välein, kun kasvusto alkaa näyttää turhan ränsistyneeltä, sillä piikkisiä versoja on hankala poistaa yksitellen harventaen.

Jos on epävarma leikkaustavasta, niin leikkaa varovaisesti harventamalla, se sopii useimmille pensaille. Kun pensas ei tee ollenkaan tai vain niukasti tyvivesoja, kuten esimerkiksi monet jalosyreenit, sirotuomipihlaja ja marjaomenapensas, leikataan ne aina harkiten harventamalla tarpeen mukaan.
Muotopuut ja -pensaat pidetään mallissaan leikkaamalla muodosta liian voimakkaasti pois pyrkivät oksat tai typistetään sopivaan oksanhaaraan asti. Huomioi myös leikkauskohdan lähelle jäävän silmun kasvusuunta. Sillä on merkitystä esimerkiksi riippapuita leikattaessa.

Jatkuvaa leikkausta tarvitsevien puiden tai pensaiden leikkaustavat kannattaa opetella heti istutuksen jälkeen, niin kasvista tulee lopulta sellainen, kuin kotipuutarhuri sen haluaa olevan täysikasvuisena.
Leikattavat pensasaidat pidetään mallissaan vuosittaisilla leikkauksilla. Joskus aitaa täytyy leikata useamman kerran kasvukaudessa. Erityisesti kuusiaitaa leikataan säännöllisesti joka kevät, sillä sitä ei voi enää myöhemmin korjata, jos aidan päästää ylileveäksi tai liian korkeaksi.

Köynnöksistä kelasköynnös, piippuköynnös ja villiviinit kestävät alasleikkauksen tarvittaessa. Syitä leikkaukseen voivat olla mm. kasvi liian suuri tai seinä tarvitsee uudelleenmaalauksen ja köynnös on irrotettava seinäpinnasta. Normaalisti riittää, kun liian tiheää köynnöstä harvennetaan. Tällöin leikataan vanhimpia oksia kokonaan pois ja poistetaan kuolleet tai vahingoittuneet versot. Viiniköynnös (ei villiviinit!) ja laikkuköynnökset vuotavat mahlaa ja ne leikataan loppukesällä.

Pihan koristepuut muotoillaan nuorena, jolloin leikkaushaavat jäävät pieniksi ja

paranevat nopeasti. Myöhempinä vuosina puut jätetään rauhaan ja ne saavat kasvaa luonnolliseen muotoonsa, ainoastaan vahingoittuneet, kuolleet tai liian häiritsevät oksat poistetaan tai typistetään sopivaan oksanhaaraan asti. Leikkaustarvetta vähentää huomattavasti sopivan suuruinen puu istutettuna oikeaan paikkaan.

Puiden ja pensaiden leikkaaminen on laaja aihe ja siitä on saatavilla kokonaisia kirjoja. Kotipuutarhuri selviää leikkausasioissa pitkälti talonpoikaisjärkeä käyttäen, lukemalla puutarhakirjoja tai -lehtiä ja kääntymällä epävarmoissa tilanteissa asiantuntijoiden puoleen. Yksi hyvä opas leikkaamiseen on Taimistoviljelijät ry:n Monivuotisten puutarhakasvien leikkausopas- kirjanen, josta löytyy selkeät ohjeet kuvien kera. Opasta on myynnissä täällä meillä vihertietokeskuksessakin. Neuvomme leikkausasioissa kuten kaikissa muissakin puutarha-asioissa puhelimitse, sähköpostitse tai täällä paikan päällä mieluusti, joten kannattaa rohkeasti kysyä.



Maaliskuu 2013

Syötävää ruokapöytään omasta puutarhasta

Hyötytarhan voi perustaa hyvin pienellekin pihalle tai parvekkeelle ruukkuihin, laatikoihin ja monenlaisiin astioihin. Istutusastiana voi käyttää vaikkapa vanhaa kattilaa, säilykepurkkeja, sankoja, saaveja tai kannuja, vain mielikuvitus on rajana. Pienessä hyötytarhassa parvekkeella tai terassilla keskitytään tuorevihanneksiin ja yrtteihin, mutta onnistuu siellä isossa ruukussa marjapensaan (esim. herukat tai karviainen) tai kääpiöivän omenapuunkin viljely, jos intoa riittää.

kuva
Pienellä pihalla on järkevää rakentaa hyötykasveja varten noin 30-40cm korkeita suorakaiteen muotoisia laatikoita, jotka täytetään mullalla. Pohjalle laitetaan suodatinkangas estämään rikkaruohojen kasvua. Näissä laatikoissa voikin sitten kasvattaa kaikenlaisia hyötykasveja, kuten perunoita ja juureksia, yrttejä, pensastomaatteja, kesäkurpitsaa, salaattikasveja jne. Melko pieneen pihaan voi perustaa myös ns.potager-puutarhan, jossa keittiöpuutarha pursuaa hyötykasvien lisäksi myös kukkien runsautta. Tyhjää multatilaa ei jätetä, vaan puutarha peittyy täysin kasveihin; kun jotain kerätään pois, niin uutta istutetaan tilalle. Tyyliin sopii myös kaaret ja pyramidit, joissa köynnöstelevät pavut ja tuoksuherneet. Koristeelliset yrtit sopivat reunakasveiksi ja ruukkuja voi sijoitella sopiviin paikkoihin somisteiksi.
kuva
Jos on tilaa isommalle kasvimaalle tai vuokraa puutarhapalstan kunnalta, niin on mahdollista kasvattaa koko vuoden juurekset ja perunat omalta maalta. Monivuotisilla palstoilla onnistuu myös raparperin, marjojen ja hedelmien viljely. Kasvimaa kannattaa jakaa lohkoihin (vähintään neljään) ja vuorovuosittain vaihdella viljelykasvien sijaintia. Näin vähennetään tautien ja tuholaisten esiintymistä palstoilla. Satokin paranee, kun paljon ravinteita vievät kasvit ja vähemmän kuluttavat kasvit vaihtavat paikkaa vuorotellen.
kuva
Jos sinulla on tilaa edes pienelle kasvihuoneelle puutarhassasi, niin kotitarveviljelysi monipuolistuu kertaheitolla.Viljelykausi pidentyy huomattavasti, jopa pari kuukautta, vaikka kasvihuoneessa ei olisi mitään lämmitystä. Kasvihuoneessa onnistuu lämpöä vaativien, kuten esimerkiksi kasvihuonekurkun ja köynnöstomaatin viljely. Alkukaudesta kasvihuonetta hyödynnetään mm. purjon, kaalien, avomaankurkun ja sellerien esikasvatukseen. Ensimmäiset salaatit ja yrtit valmistuvat kasvihuoneessa ja kesäkukkien taimet vankistuvat kasvihuoneen lämmössä ja valossa. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta kasvihuoneeseen, niin suojaisat eteläseinustat sopivat myös tomaatille tai pienimuotoiseen esikasvatukseen, kuten myös valoisat ikkunalaudat sisätiloissa. Kasvimaalle voi tehdä muovitunnelin avomaankurkun ja kurpitsojen taimille. Hallaharsoja kannattaa myös hyödyntää taimien suojana.
kuva
kuva





Oli hyötytarha sitten minikokoinen tai suuri, tärkeää on, että paikka on aurinkoinen, mielellään tuulilta suojattu ja kasvualusta hyvälaatuista multaa, joka on paitsi ravinteikasta, rakenteeltaan kuohkeaa, niin myös hyvin ojitettua ettei vesi jää kasvimaalle makaamaan. Raskailla savisilla mailla kohopenkit ovat välttämättömiä kasvien viihtymiselle. Säännöllinen lannoitus ja kalkitus on myös tärkeää. Vähänkin isomman kasvimaan liepeillä tulee olla komposti puutarhajätteelle, niin saat ravinteikasta multaa ja maanparannusainetta omasta takaa.