Etusivu > Tekninen palvelukeskus > Puistot ja metsät > Vihertietokeskus > Puutarhanhoidon kuukausikalenteri > Toukokuu

Toukokuu 2015

Nurmikon hoitoa







Vihreä nurmikko on pihan rauhoittava elementti ja se antaa pihalle tilan tuntua, mutta myös kestää alustana monet pelit ja leikit. Yleensä nurmikko on yhtenäisenä alueena, mutta sitä voi käyttää myös kulkuväylänä istutusten välissä. Yksittäisten pienien puiden ja pensaiden istutusta nurmikentälle tulisi välttää, sillä hoito niiden ympärillä on hankalaa ja ne tekevät muutenkin puutarhasta kokonaisuutena levottoman vaikutelman, kun kasveja on sekavasti siellä täällä.

Yhtenäiset istutusalueet ovat parempi vaihtoehto. Suureksi kasvavan puun yksittäisen taimen ympärystä pidetään mulloksella tai siihen voidaan istuttaa matalia maanpeittokasveja, jotta nurmiheinä ei tukahduta nuorta tainta heti alkuunsa. Myös erilaisia kuori ja -koristekatteita voi käyttää taimen ympärillä estämässä heinäkasvien pääsyä taimen tyvelle.

Muutenkin nurmikko olisi hyvä rajata pihan muista pinnoista reunuksella, jolla estetään mullan valuminen ja nurmikon leviäminen käytäville tai istutusalueille. Istutusalueen ja nurmialueen rajan voi pitää siistinä myös ilman reunarakenteita kanttaamalla tasakärkisellä lapiolla, jos viitseliäisyyttä riittää joka keväiseen tehtävään. Yleensä kanttaus täytyy vielä toistaa kesän aikana, jotta rajaus pysyy hyvänä.

Nurmikko voi joskus olla talven jälkeen huonokuntoinen ja laikukas. Uusi nurmikko on ehkä talvehtinut huonosti ja painunut joistakin kohdista. Vanha nurmikko usein sammaloituu ja talvituhosienet sekä jääpolte voivat osittain tuhota nurmikkoa. Jos tarhuri ei ole muistanut kalkita nurmikkoaan säännöllisesti ja lannoitteetkin ovat jääneet vuosiksi levittämättä (jolloin helposti monet muut kasvit ovat vallanneet tilaa nurmiheiniltä) ja nurmikko ei enää näytä tasaisen kauniilta, silloin on aika ryhtyä elvyttämään nurmen kasvua.

Toukokuussa kasvu on voimakasta ja maassa on vielä jäljellä kevätkosteutta, joten nurmikon paikkaukset onnistuvat yleensä hyvin ja kylvös itää nopeasti. Itänyttä nurmikohtaa kastellaan tarpeen mukaan, kunnes se on kunnolla juurtunut sekä kestää leikkaamista ja tallaamista. Kastelu on hyvä tehdä iltaisin ja kastella kerralla niin runsaasti, että maa on kunnolla kostunut läpi kasvualustan. Siemenseoksien laaduissa on eroa, joten kannattaa varmistaa kaupassa, että siemen on korkealaatuista ja tuoretta sekä sopii käyttötarkoitukseen. Esimerkiksi kuiville ja varjoisille paikoille sopii seos, jossa on paljon punanataa, kun taas kulutusta kestävässä nurmikossa tulisi olla paljon niittynurmikkaa. Kun perustetaan uutta nurmikkoa, perinteisen kylvön sijaan on mahdollista hankkia valmista siirtonurmea, joka on heti kaunis ja nopeasti käyttöä kestävä ruohomatto. Itse kylvettäessä joudutaan odottamaan jopa kuukausia ennen kuin nurmikkoa voidaan käyttää normaalisti. Paras kylvöaika on syksyllä, jolloin siemenet itävät keväällä heti, kun olosuhteet ovat sopivan kosteat ja lämpimät. Uuden nurmikon mahdolliset painumat voidaan korjata viilloilla, jolloin nurmikappaleet käännetään sivuun painuman päältä ja kuoppa täytetään mullalla, jonka jälkeen nurmi asetetaan takaisin paikalleen.

Tiivistynyttä ja sammaloitunutta nurmikkoa, joka on raskaiden savimaiden ja vanhemman nurmikon ongelmia, voidaan auttaa ilmastoimalla. Poista keväällä nurmikosta kuollut kerros ja pistele nurmialueeseen puutarhatalikolla reikiä. Levitä sen jälkeen hiekkaa reikiin ja katteeksi. Ilmastoinnin voi tehdä milloin vain ja useammankin kerran kesässä.

Haravoi nurmikko keväällä kun maa kestää tallausta ja on tarpeeksi kuivunut sekä kalkitse (yleensä parin vuoden välein ja kalkituksen voi tehdä yhtä hyvin syksylläkin tai lumen päälle kevättalvella) että lannoita nurmikko. Jos nurmijäte jätetään paikalleen leikkuun yhteydessä, niin lannoitustarve on vähäisempi kuin jos nurmijäte viedään pois leikkuun jälkeen. Nurmikolle löytyy omia seoslannoitteita ja myös pitkävaikutteisia eloperäisiä lannoitteita, mutta kevätlannoitukseen pihanurmikolle sopii hyvin tavallinen yleislannos kuten muillekin kasveille ja syksyllä syyslannos. Noudata annosteluohjeita, sillä lannoitus lisää nurmen kasvua ja siten nurmikon leikkuukertoja.

Nurmikko leikataan kiihkeimmän kasvun aikaan ainakin kerran viikossa (jätä korkeudeksi vähintään 4cm), joskus kaksikin kertaa, mikä aiheuttaa kotipuutarhurille paljon töitä. Hyvät välineet auttavat nurmikon hoidossa ja tekevät siitä miellyttävämpää. Ruohonleikkureita on monenlaisia kelaleikkureista suuriin päältä ajettaviin leikkureihin ja myös itsestään kulkevia robottileikkureita löytyy laiskemmille ruohonleikkaajille. Oli leikkuri mikä tahansa, niin leikkuuterien pitää olla terävät. Siimaleikkuri sopii viimeistelyyn hankalissa paikoissa ja rinnetonteilla. Voikukkarauta on tarpeen, jos haluaa pitää nurmensa ilman näitä jokakesäisiä rikkaruohoja. Torjunta-aineisiin turvaudutaan vain, kun muut hoitotoimenpiteet eivät tepsi. Sadetinkin on hyvä olla kuivien kausien varalta poutaherkillä nurmikoilla, jotta nurmikko voi hyvin myös helteillä. Pidä kesäkuumilla nurmikko pidempänä kuin tavallisesti, niin se ei pala niin herkästi. Loppukesällä nurmikon annetaan olla hieman pidempi kuin alku- ja keskikesällä ja kerätä voimia talvea vastaan. Leikkaa nurmikko ja haravoi juuri ennen talventuloa, niin se ehkäisee mahdollisia talvituhoja nurmikossa.

(Tuhti tietopaketti nurmikosta on Viherrakentajat ry:n nurmikko-opas, josta löytyy hyvät ohjeet ja niksit kaikkeen nurmikkoon liittyvään suunnittelusta pulmatilanteisiin)

Toukokuu 2014

Kylvökukkien kesäistä väriloistoa

kuva Värinokkonen

Kylvökukkia käyttämällä saat värikästä runsautta ja vaihtelua puutarhasi kukkavalikoimaan. Kylvettävät kesäkukat sopivat hyvin monivuotisten perennojen rinnalle kukkapenkkien tyhjiin kohtiin. Voit myös tehdä niistä upean oman kukkapenkin kesän väriläiskäksi ja huomion keskipisteeksi. Kylvettävät kesäkukat ovat myös edullisia verrattuna valmiin ryhmäkasvin taimen hintaan. Yhden pelargonin hinnalla kylvää jo paljon vaikka upeaa pioniunikkoa. Jos sinulla on mahdollisuus esikasvattaa pidemmän kasvukauden vaativia kesäkukkia valoisalla ikkunalaudalla, kuistilla tai kasvihuoneessa, niin saat käyttöösi vielä suuremman määrän lajeja ja lajikkeita, joilla voit täyttää kukkapenkkien lisäksi parvekelaatikot, amppelit ja ruukut.

kuva Kuvassa auringonkukkia ja samettiruusuja

Yksivuotisista kesäkukista saa joka vuosi erilaisen kukkapenkin vaikka ottamalla tietyt värit teemaksi ja kokeilemalla uusia lajeja ja yhdistelmiä. Kylvökukkien suuresta joukosta riittää valittavaa. Kauan käytettyjä, tuttuja ja varmoja lajeja ovat kesämalvikki, maloppi, silkkikukka, klarkiat, auringonkukat, kehäkukka, ruiskaunokki, kukonkannukset, kosmoskukat ja peikon-, kelta-, kesä- ja kruunukakkarat. Kylvökukista löytyy paljon muutakin kokeiltavaa kuten esimerkiksi harsomainen sudenporkkana, monet upeat unikot, hauska keltavalkoinen hilppa, erikoinen täpläsievikki, näyttäväkukkainen kirjokierto, pölyttäjiä runsain mitoin houkutteleva piiankieli, kuivan paikan kaliforniantuliunikko, ihanatuoksuinen reseda ja monet muut. Kun useimmista näistä lajeista löytyy korkeudeltaan ja väritykseltään paljon erilaisia lajikkeita, niin valikoimasta tulee melkoisen mittava.

kuva Kuvassa punaista leijonankitaa ja oransseja oppineittenkukkia


Avomaalle kylvettävät kesäkukat viihtyvät parhaiten aurinkoisella paikalla, kuohkeassa mullassa, joka on vain kohtuullisesti lannoitettu. Tiiviissäsavimaassa kylvökukat eivät oikein viihdy, joten kasvualustaa tulisi parantaa hiekalla ja turpeella tai kuohkealla mullalla. Puhdista maa rikkaruohoista samalla kun käännät maan lapion syvyydeltä ja haraat maan tasaiseksi. Tee kylvövaoista melko matalia, sillä taimet itävät huonosti joutuessaan liian syvälle. Jotkin lajit jätetään myös vallan peittämättä, ne itävät valossa. Siemenpussin kyljestä löytyy ohjeet lajikohtaisesti. Helpointa on kylvää siemenet suoriin riveihin, sillä se helpottaa varsinkin alkuhoitoa hajakylvöön verrattuna. Kun kylvörivit ovat melko lähekkäin ja harvennusvaiheessa jätetään taimia hieman lomittain kasvamaan, ei rivejä kohta enää huomaakaan, jos vaikka pelkää kesäkukkapenkistä tulevan liian säntillisen. Kylvökset kastellaan hyvin ja päälle on hyvä laittaa hallaharso nopeuttamaan itämistä ja suojaamaan pieniä taimia oikuttelevalta kevätsäältä ja mahdollisilta hallaöiltä.

kuva Päivänsini

Kylvökukkien hoidossa työläin vaihe on rikkaruohojen kitkeminen. Riviväleistä rikkaruohot saadaan helpoiten pois haraamalla, mutta taimien väleistä ne täytyy nyppiä käsin ja samalla taimet voi harventaa sopivin välein. Harvenna taimet siemenpussin ohjeiden mukaan, niin taimet saavat sopivasti tilaa ympärilleen, haaroittuvat eivätkä tarvitse juuri tukea. Korkeat ja rentovartiset krassit, tuoksuherneet, ruusupavut ja muut yksivuotiset köynnökset (hyötyvät kaikki lyhyestä esikasvatuksesta) tuetaan kauniisiin pajukehikoihin tai vaikkapa muotoiltuun kanaverkkoon. Köynnökset sopivat kiemurtelemaan monenlaisiin tukiin. Keksi itse uusia käyttötapoja hauskoiksi yksityiskohdiksi puutarhassa.

Kastele kylvökukkiasi kuivina kausina ja anna lisälannoitetta tarpeen mukaan, jotta kasvusto pysyy rehevänä ja kasvit jaksavat kukkia jopa pakkasiin asti. Kastele kerralla kunnolla, niin kasvit tekevät vahvemman juuriston ja voivat paremmin kuin vähän kerrallaan, mutta usein annetulla kastelulla. Myös kylvökukat kuten ryhmäkasvitkin kukkivat paremmin ja pidempään, kun niiltä poistetaan kuihtuneita kukintoja säännöllisin väliajoin pois. Kun keräät kylvökukkiasi leikkokukiksi maljakkoon, se edesauttaa uusien kukkanuppujen muodostumista ja näin saat kaksinkertaisen ilon kukistasi. Toisaalta monien lajien kuten neidonkukan ja unikkojen siemenkodat ovat hyvin koristeellisia ja käyttökelpoisia kuivakukkina.

kuva Punakosmos Candy Stripe


Entisaikaan avomaalle suoraan kylvettävät kesäkukat olivat hyvin suosittuja ja niiden rinnalla kasvatettiin myös kellareissa tai viileissä kamareissa talvehtineista pelargoneista ja verenpisaroista ruukkukasveja koko kesän kukintaa varten. Kylvökukista oli helppo kerätä syksyllä siemeniä seuraavan vuoden kylvöjä varten ja antaa ylimääräisiä siemeniä naapurillekin, sukulaisille ja ystäville ilman suurempia kustannuksia. Nykyään näkee kylvökukkia ainakin palstojen ja kasvimaiden reunoilla väriläiskinä. Ne houkuttelevat kasvimaalle pölyttäjiä ja joskus myös tuholaisia, jotka voisivat muuten pilata syötävät kasvit. Kitkentä- ja kastelu-urakan jälkeen on mukava kerätä kimppu kesäkukkia kotiin piristykseksi tai kyläkimpuksi.

Toukokuu 2013

Pensasruusut

Pensasruusut ovat monikäyttöisiä pihakasveja ja kestäviä verrattuna ryhmä-, runko- ja köynnösruusuihin. Ruusut tarvitsevat paljon aurinkoa ja runsasmultaisen kasvupaikan kasvaakseen ja kukkiakseen hyvin, luonnonlajit taas selviävät vähemmälläkin huolenpidolla köyhemmässä maassa osittaisessa varjossa.

Pensasruusuja voi hyvin istuttaa vapaasti kasvavaksi aidanteeksi. Esimerkiksi hansaruusu tai kempeleenruusu sopii mainiosti aidaksi ja ruusuista saa myös hurmaavan monilajisen tontin rajaajan käyttämällä useita lajeja tai lajikkeita. Ruusut sopivat myös mainiosti perennojen seuraksi, kunhan perennat eivät vain ole liian voimakkaasti leviäviä. Myös maanpeiteperennat lisäävät ruusun viihtyvyyttä ja ovathan ne paljon kauniimpia kuin paljas maanpinta ruusun tyvellä. Sinisävyisen kärhön voi istuttaa punakukkaisen tai vaaleanpunaisen ruusupensaan viereen luoden romanttista tunnelmaa puutarhaan. Komea yksittäinen ruusupensas on pienessä pihassa kukinta-aikaan katseenvangitsija, esimerkiksi valamonruusun hehkuva kukinta saa päät kääntymään. Jotkut pensasruusut, kuten norjanruusu (Rosa ’Hurdal’), kasvattavat varsinkin seinustalle tuettuna niin pitkiä versoja, että niitä voi kasvattaa köynnösruusun tapaan.

Muutamia pensasruusuja

Tavallinen valkoinen juhannusruusu on tuttu monessa pihassa, mutta sillä on paljon muitakin käyttökelpoisia sukulaisia pihan kaunottariksi. Yksi niistä on tarhapimpinellaruusuihin kuuluva morsionruusu ’Juhannusmorsian’. Tämä ruusu alkaa kukkia kesäkuun lopulta lähtien pari viikkoa herkän vaaleanpunertavin tuoksuvin kukin. Morsionruusu kasvaa hyvässä paikassa jopa pari metriä korkeaksi. Papulanruusu on hyvin samannäköinen morsionruusun kanssa, mutta jää tätä matalammaksi ja kaikin puolin pienemmäksi. Molemmat ruusut tekevät runsaasti juurivesoja ja ovat hyvin talvenkestäviä, morsionruusu VII-vyöhykkeelle asti.

Upeanvärinen ’Red Nelly’ on 100-150 cm korkea ja sen tuoksuvat kukat puhkeavat kesäkuun lopulla. Kiulukat ovat mustia. Tämä tiheäoksainen ruusupensas menestyy ainakin Keski-Suomen korkeudella, suotuisilla paikoilla pohjoisempanakin.


Harisoninruusuihin kuuluva ’Matti Hesperia’ on hempeän sitruunankeltainen ja tekee runsaasti juurivesoja ja syksyllä mustia kiulukoita. Korkeutta ruusulle kertyy noin 150 cm. ’Matti Hesperia’ on kestävä III-vyöhykkeelle asti.

Kuvassa ’Matti Hesperia’, mutta sillä on hyvin samanlainen sisarus ’Maija Hesperia’, joka on Mattia hieman korkeampi ja menestyy vähän pohjoisempanakin. Maijalla on piikittömät kiulukat. Maija on kuitenkin herkkä mustalaikkutaudille, joten sitä ei suositella Etelä- Suomeen.

Kapusiiniruusu on syntynyt persiankeltaruusun silmumutaatiosta. Vaikka kapusiiniruusu on melko talvenarka, niin se kannattaa silti esitellä, koska sen leiskuvan oranssit kukat ovat upea näky. Ruusua suositellaan vain I-II vyöhykkeille, mutta sitä voi kokeilla pohjoisempanakin, sillä matala pensas hyötyy pohjoisemman alueen lumipeitteestä.

Keijunruusu on kestävä ja vähään tyytyvä pensaskaunotar, joka on käyttökelpoinen niin julkisilla viheralueilla kuin kotipihoillakin. Tuoksuvat puolikerrannaiset kukat aukeavat kesäkuun lopulta lähtien muutaman viikon ajan. Pensas kasvaa noin metrin korkuiseksi ja leviää tehokkaasti juurivesoista. Keijunruusun syysväritys on näyttävän oranssi ja punaisia kiulukoitakin kehittyy runsaasti.