Etusivu > Tekninen palvelukeskus > Tulvasuojelu > Padot ja tulvavaara-alue

Padot ja tulvavaara-alue

Tulvavaara-alue on Porissa kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Syynä on se, että tulva voi tulla maalle monesta eri paikasta ja vesi voi olla vaarallisen korkealla ehkä vain osassa jokea. Vedenkorkeuteen vaikuttavat merenpinnan taso, virtaaman suuruus sekä mahdollisten hyyde- ja jääpatojen sijainti, koko ja muoto.

Porin tulvavaara-alueen koko on noin 50 km2, josta vajaa puolet on rakennettua aluetta ja loput maatalous- ja haja-asutusaluetta. Tulvavaara-alue ulottunee joissakin tilanteissa jonkin verran Ulvilaan ja ehkä myös Nakkilaan.

Merkille pantavaa on, että maalle Kokemäenjoen molemmin puolin voi muodostua isot altaat joen tulviessa. Tämä johtuu siitä, että maanpinta on alavimmillaan etäällä joesta ja että liikenneväylät sekä rannat ja niillä olevat padot muodostaisivat tällaisten altaiden reunat. Vesi pääsisi pois altaista vain hitaasti. Jos joki tulvisi maalle riittävästi, altaat täyttyisivät riippumatta siitä, kuinka iso virtaama syntyneestä patoaukosta maalle olisi. Jos joki tulvisi maalle merkittävästi, vahinko olisi aina hyvin suuri.

Porin alavien alueiden suojaksi rakennetut padot esitetään alla olevassa kuvassa.

tulvapadot Porin tulvapadot
kuva Erään tilanteen mukainen tulva-alue opaskartalla. Alue voi olla laajempikin ja ulottua myös ylävirralle.


Yllä olevan kuvan mukainen likimain suurin ennustettu tulva voi esiintyä erityisesti seuraavissa tilanteissa, kun vesi joko tulvii padon yli tai vesi on lähes padon harjan tasolla ja pato sortuu:

  • juovissa ja joen yksiuomaisella osalla on iso ja pitkä hyydepato ja sen jatkeena ylävirran puolella ehkä jääpato ja lisäksi virtaama on iso, vähintään 500…600 m3/s
  • Harjavallan voimalaitospato sortuu hyvin nopeasti ja yllättäen ja joko sulan joen virtaama on jo valmiiksi hyvin suuri eli luokkaa 800…900 m3/s tai jokeen syntyy jääpato.

Tulva katkaisee niin rautatien kuin valtatiet 2 ja 8.

Menneiden vuosikymmenien tulvat ovat olleet yleensä alueeltaan pienempiä. Tulvan kannalta herkimpiä alueita ovat nykyään vailla mitään patoja olevat Sunniemi, Kivinin alavat alueet, tulvasuojelualueen luoteispuolella oleva osa Toukarin peltoalueesta sekä luotojen alue. Näiden ainoa tulvasuojelutapa ovat ylävirran hyydepuomit sekä vesistönsäännöstely, jonka kehittäminen talvitulvan varalle on aloitettu viime vuosina.

kuva

Yllä olevan kuvan mukainen tulva-alue syntyy, jos joessa Lukkarinsillan kohdalla on talvitulvan 1974…1975 mukainen jääpato ja virtaama on 600 m3/s. Tulva katkaisee valtatien 8. Vastaava tulva syntyy, jos jääpato on Kirjurinluodon kärjen tienoilla ja virtaama on selvästi suurempi.

kuva Kuva yllä. Joki tulvii luotojen alueelle eli tumman sinisellä osoitetulle alueelle kaikissa alla luetelluissa tilanteissa. Tulva katkaisee valtatien 8.


Tilanteet ja niissä toteutuvat muut tulvat ovat:

  • jääpato Luotsinmäenhaarassa (tiheä viivoitus) ja virtaama noin 700 m3/s; joki tulvii Raumanjuovalta radalle asti ja mahdollisesti valtateille saakka eli violetille alueelle; tämä tulva vaikuttaisi sekä rataan että mahdollisesti valtatiehen 2
  • jos jääpato muodostuu lisäksi Raumanjuopaan (harva viivoitus) ja virtaama on noin 700 m3/s, joki tulvii Sunniemeen eli vaalean siniselle alueelle ja Karjarantaan eli turkoosille alueelle; tämä tilanne muodostuisi ilmeisesti edellisen tilanteen jälkeen, joten tulvan vaikutus kohdistuisi ainakin jonkin aikaa rataan ja mahdollisesti valtatiehen 2
  • Harjavallan voimalaitospadon nopea sortuma sulana vuodenaikana ja joessa keskimääräinen virtaama; joki tulvii myös Sunniemeen eli vaalean siniselle alueelle.
kuva

Kuva yllä. Meriveden vaikutus sulana vuodenaikana, kun virtaama joessa on hyvin suuri 1.100 m3/s. Joki tulvii tummansiniselle alueelle, jos merivesi on keskiylivedenkorkeudella +0,8 N2000. Joki tulvii kaikelle sinisellä väritetylle alueelle, jos merivesi on ylivedenkorkeudella +1,6 N2000. Joki tulvii kummassakin tapauksessa rautatielle saakka ja katkaisee valtatien 8. Pahemmassa tilanteessa tulva ulottuu myös valtatielle 2.