Vieraslajitalkoisiin kannustetaan kasvijätteen maksuttomalla vastaanotolla

Vieraslajit ovat Suomen luontoon kuulumattomia kasvilajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta esiintymisalueeltaan uudelle alueelle joko tahattomasti tai tarkoituksella ihmisen myötävaikutuksella, esimerkiksi puutarhoista. Vieraslajit vievät elintilaa alkuperäisiltä lajeilta ja voivat siksi olla uhka alueen muulle lajistolle, luontotyypeille tai jopa koko ekosysteemille. Porin kaupunki kannustaa kaikkia osallistumaan vieraslajien torjuntaan yhteisen luontomme hyväksi.

Pienet määrät vieraslajien kasvijätettä voi hävittää suljetussa muovipussissa sekajätteen mukana. Kotitaloudet ja talkooporukat saavat toimittaa kitkettyjä kasvijätteitä maksutta Porin kierrätyskeskukseen (enintään 1 m3) ja isompia määriä Hangassuon jätekeskukseen. Myös Veikko Lehti Oy Aittaluodossa ottaa vastaan vieraslajien kasvijätettä. Taloyhtiöistä tulevien isompien kasvijätemäärien vastaanotto on maksullista. Kasvijätteiden kuljettaminen tulee tehdä niin, että siemeniä tai muita osia, joista kasvi voi levitä, ei pääse ympäristöön. 

Vieraslajien torjunta on pitkäjänteistä toimintaa. Kaikki torjuntatoimenpiteet vaativat myös jälkihoitoa ja seurantaa, sillä juurakon kappaleita ja siemeniä jää aina maahan. Tärkeintä on estää kasvin leviäminen uusille kasvupaikoille. Alla on kuvattu neljä tärkeintä vieraslajia Porin alueella ja niiden torjunta.

Komealupiini (Lupinus polyphyllus) on monivuotinen 50–150 cm korkea hernekasvi. Se kukkii kesäkuusta elokuulle ja siemenet ovat kypsiä loppukesästä tai alkusyksystä. Lupiini heikentää perinneympäristöjä valtaamalla alaa niityillä ja pientareilla sekä rehevöittämällä maaperää. Lupiini on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja Suomen luontoon se karkasi 1800-luvun lopulla.

Torjunta: Lupiinin siemenet säilyvät maaperässä jopa kymmeniä vuosia, joten uusien taimien pitkäjänteinen torjunta on tärkeää. Kun lupiineja on kasvupaikalla vähän, ne voi kaivaa yksitellen maasta. Laajempia lupiinikasvustoja voi hävittää niittämällä ne ennen kuin siemenet ehtivät kypsyä. Niittojäte on korjattava pois, jottei se entisestään rehevöittäisi kasvupaikan maaperää. Kasvijätteen voi kompostoida, jos siinä ei ole kypsiä siemeniä.

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on yksivuotinen, Himalajalta kotoisin oleva vaaleanpunakukkainen ruohokasvi, jonka lehdet ovat tiheästi hammaslaitaisia. Jättipalsami voi kasvaa jopa 1,5–3 metrin korkuiseksi. Se leviää nopeasti tukahduttaen kaiken muun kasvillisuuden, erityisen helposti kosteikkojen rantametsissä. Siemenet kulkeutuvat pitkälle vesistöjen mukana.

Torjunta: Pienet kasvustot on helppo hävittää kitkemällä kasvit yksitellen mahdollisimman varhain, viimeistään kukinta-aikana. Suuremmissa kasvustoissa voi käyttää apuna viikatetta tai siimaleikkuria. Mikäli kasvijätteen poiskuljetus ei ole mahdollista, voidaan jättipalsamit koota kasoihin, joissa ne maatuvat ja tukahduttavat kasan alimmaisia kasveja sekä estävät niitä juurtumasta uudelleen.

Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) ovat monivuotisia, Euroopan suurimpia ruohovartisia kasveja. Ne voivat kasvaa jopa 2–5 metriä korkeiksi, tiheiksi kasvustoiksi. Jättiputkien karvainen ja punalaikkuinen varsi voi olla läpimitaltaan jopa 10 cm. Kukat ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia.

Torjunta: Jättiputkea on helpointa torjua heti lumien lähdön jälkeen, kun ensimmäiset taimet ilmestyvät. Ne voi poistaa suojahanskojen kera käsin kitkemällä. Kookkaampien taimien pääjuuri katkaistaan lapiolla 10-20 cm syvyydestä. Mikäli kasvi on ehtinyt kukintavaiheeseen, on uusien siementen kypsyminen estettävä katkaisemalla kukinto-osa pois.

Jättiputken torjunnassa suojaus on ehdottoman tärkeää. Ihovaurioita aiheuttava polttava kasvineste tunkeutuu helposti ohuen puuvillakankaan läpi eli tiiviiden suojahaalareiden, -käsineiden ja -jalkineiden käyttö on suositeltavaa. Myös kasvot ja silmät on suojattava.

Kurtturuusu (Rosa rugosa) on kotoisin Aasiasta. Kurtturuusun lehdet ovat paksuja ja kurttuisia ja oksat tiheäpiikkisisiä. Kukat ovat yksinkertaisia, kertaamattomia, väriltään vaaleanpunaisia tai valkoisia. Kasvin kiulukat eli ruusunmarjat ovat muodoltaan naurismaisia.

Kasvi on tehokas leviäjä; sen siemenet leviävät lintujen mukana ja maavarsistonsa avulla se muodostaa laajoja ja tiheitä kasvustoja. Kurtturuusu on uhka etenkin hiekkarantojen ja dyynien lajistolle koko Itämeren alueella.

Torjunta: Kurtturuusun torjunta on helpointa taimien ollessa vielä pieniä, jolloin ne voi kiskoa irti juurineen. Kookkaimpien yksilöiden käsittelyyn tarvitaan järeämpiä työkaluja, sillä myös juuristo on saatava kaivettua irti maasta. Pensas voidaan ensin leikata irti tyveä myöten esimerkiksi oksasaksilla, minkä jälkeen päästään kaivamaan juurakko kokonaan irti maasta. Ruusunmarjat olisi hyvä kerätä, jotta siemenet eivät pääse leviämään.

Vieraslajihavainnot voi ilmoittaa vieraslajiportaaliin osoitteeseen: http://vieraslajit.fi/content/ilmoita-havaintosi

Lisätietoja antavat:

  • Satakunnan Vihertietokeskus p. 044 701 4308, vihertieto@pori.fi (vieraslajit ja niiden torjunta)
  • Porin seudun jäteneuvonta p. 044 701 2500, jateneuvonta@pori.fi  (kasvijätteen hävittäminen)

Porin kaupungin järjestämiin jättipalsamin kitkentätalkoisiin voi osallistua Luotojen alueella keskiviikkona 10.7. klo 17-19, kokoontuminen Melamajavien suulin luona klo 17.

kurtturuusu