Silja Mansikka
Koulutus: luokanopettaja
Ammatti: kirjailija
"Itselleni läheisin kirjoittamisen laji on pitkä proosa, mutta myös runous. Jälkimmäistä en ole toistaiseksi yrittänyt julkaista."
Arkielämän koukeroissa kamppailevien eri-ikäisten ihmisten selviytymistarinat kirjailija kokee läheisimmiksi aiheikseen - "kirjojen tapahtumapaikat ja henkilökuvat poikkeavat kuitenkin suuresti toisistaan." Oman kirjoittajanlaatunsa määrittelemisen tehtävää hän tarjoaa lukijoilleen, koska ei koe löytävänsä sopivaa ilmaisua sille itse.
Kielen merkitystä Silja Mansikka pitää hyvin suurena kirjoittamisessaan ja kokee kielensä hallitsevan ilmaisua jopa liikaa. Kuitenkin hänen saamansa palautteen perusteella lukijat koostuvat kaikenikäisistä ihmisistä, mikä sopii siihen lähtöajatukseen ettei hän koe kirjoittavansa etukäteen tietämälleen lukijakunnalle.
Suomennetuista kirjailijoista erityisesti amerikkalainen John Steinbeck, ruotsalainen Ivar Lo-Johansson ja ranskalainen Georges Simenon ovat vaikuttaneet, "heidän kykynsä kertoa, heidän psykologinen ihmistuntemuksensa on kadehdittavaa. Luen myös paljon dekkareita. Olen ahminut jokaisen Henning Mankellin."
Mykkä nainen ja miilunpolttaja. Karisto, 1992
Efrosinin tarina. Kirjayhtymä, 1995
Marian viitta. Tammi, 2000
Valehtelijan Paratiisi. Messon, 2004
Jarmo Huida: Äideistä ja tyttäristä; Satakunnan Kansa 15.10.2000
Silja Mansikasta on esittely myös kustantamo Tammen sivuilla
