Runoja Mari Hietaselta

Kaipuu
Vain hetken olit poissa, mutta silti ehdin pelätä.
Ei tuntoa, ei onnea, ei toivetta herätä.
Palatessasi, kaikki palasi.
Kaiken se avasi.

Omatunto
Eikö sinua kaduta?
Nolota.
Harmita.
Eikö edes omatunto kolkuta?
Katsot kuin se olisin minä.
Minä, se, joka kipua tuo.
Vaan ei, syy on sinun, sinä kipua luot.

Ruskea
Multa.
Maaperän ruskea multa.
Se elämän saa aikaan.
Puut se saa kukoistamaan.
Puut ne happea tuo.
Ne auttaa hengittämään.
Silmäs ruskea väri tuo ei tylsä oo.
Ne saa mut elämään.

– Mari Hietanen