Nepsy-nappi

Neuropsykiatriset häiriöt johtuvat erilaisista tekijöistä:

• Yleensä nepsy-häiriöiden takana on kehityksellistä, aivojen rakenteellista ja/tai toiminnallista poikkeavuutta.
• Perinnöllisyys on merkittävä taustatekijä.
• Joskus nepsy-tyyppisten oireiden taustalla saattaa olla pelkästään haastava perhetilanne, epäsäännölliset elintavat, fyysiset sairaudet ja/tai traumat.
• Oireiden vaikeusaste vaihtelee yksilöittäin. Nepsy-häiriöihin sopivia piirteitä voi esiintyä myös ilman että, ne johtaisivat nepsy-diagnoosiin.

Neuropsykiatriset (nepsy) häiriöt ovat keskushermoston häiriöitä, joissa aivojen hermoverkkojen toiminta häiriintyy aiheuttaen erilaisia muutoksia käyttäytymiseen.

Nepsy-häiriöt ovat lapsuudessa alkavia, kehityksellisiä häiriöitä tai liittyvät myöhemmin alkaneisiin vaurioihin aivojen toiminnassa, jatkuen jossain muodossa koko elämän ajan. Tavallisimpia kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä ovat Aspergerin oireyhtymä, ADHD aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, ADD tarkkaavuushäiriö ilman ylivilkkautta sekä Touretten oireyhtymä.

Nepsy-häiriöt vaikuttavat niin mieleen, ajatteluun, tunteisiin kuin käyttäytymiseen. Arjessa tämä voi näyttäytyä esimerkiksi niin, että keskittyminen on haastavaa, keskusteluissa ajatus karkailee tai luetun ymmärtäminen voi olla poikkeuksellisen vaikeaa.

Nepsy-häiriöt vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, kotona, koulussa, työelämässä ja /tai toveripiirissä. Nepsy-häiriöt vaikuttavat sosiaaliseen vuorovaikutukseen, kielelliseen ja ei-kielelliseen viestintään, tunteiden sääntelyyn ja oman toiminnan ohjaukseen. Nepsy-vaikeuksiin liittyy usein käytöksen, oppimisen, unen ja motoriikan haasteita, mielialavaihteluja, ahdistus/pakko-oireisuutta tai aistiherkkyyksiä.

Nepsy henkilölle monet tavalliset arjen tehtävät – kuten kotitöiden tekeminen, pankissa ja virastossa asiointi, puhelimella asioiden hoitaminen tai vieraiden kanssa keskusteleminen saattaa olla vaikeaa tai henkilö ei suoriudu näistä tehtävistä lainkaan.

Nepsy-häiriöt ja niiden mukanaan tuomat erityispiirteet ovat aina henkilökohtaisia, joten yleistä kuvausta nepsy-henkilöstä ei voida antaa.

Nepsy-häiriöt ovat yleisiä ja arvioiden mukaan niitä esiintyy jopa 10–20 prosentilla väestöstä. Neuropsykiatriset häiriöt eivät katoa kasvun ja kehityksen myötä, mutta niiden kanssa on mahdollista elää, täysin tavallista arkea. Tärkeintä on, että omat haasteet tulevat arkielämää suunnitellessa huomioiduksi.

Lisätietoa:

Autismi- ja aspergerliitto
ADHD liitto
Suomen Tourette- ja OCD-yhdistys ry
Oppimisvaikeus.fi
NePsy ry
NePsyn Facebook-sivut
Satakunnan SAMDY ry

ADHD:lla tarkoitetaan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä, josta käytetään myös nimitystä tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö. Se on keskushermoston kehitykseen liittyvä neuropsykiatrinen häiriö. ADHD lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista Attention Deficit Hyperactivity Disorder.

ADHD on yleinen (jokaisella koululuokalla on keskimäärin yksi ADHD-lapsi) toimintakykyä heikentävä neuropsykiatrinen häiriö. Sen keskeisimpiä oireita ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Oireet voivat esiintyä joko yhdessä tai erikseen.

Arjessa oireet näkyvät yleensä vaikeutena hallita omaa toimintaa ja sen suunnittelua, impulsiivisena ja motorisesti levottomana käyttäytymisenä sekä tavallista korkeampana häiriöherkkyytenä keskittymistä vaativissa tehtävissä. ADHD aiheuttaa usein vaikeuksia koulussa, sosiaalisissa suhteissa ja työssä. Myöhästely, häiriöherkkyys ja vaikeudet hoitaa annettuja tehtäviä ovat yleisiä. ADHD-henkilö voi alkaa huomaamattaan liikehtiä levottomasti, puuhastella asiaankuulumattomia juttuja, puhua taukoamatta tai vaipua ajatuksiinsa. ADHD:n aiheuttamat haasteet ovat usein tahdosta riippumattomia ja niihin on mahdollista saada apua. ADHD-oireisilla henkilöillä on toisaalta myös monia erityisvahvuuksia, jotka kannattaa tunnistaa ja tukea.

Tarkkaavuuden vaikeudet näkyvät huonona keskittymiskykynä, jatkuvana unohteluna, vaikeutena kuunnella toisia tai vastaanottaa ohjeita. Tällainen henkilö häiriintyy herkästi ulkopuolelta tulevista ärsykkeistä ja huomio herpaantuu muualle käsillä olevasta asiasta. Keskittymisongelmien takia oppiminen vaikeutuu ja henkilö saattaa alisuoriutua opintojensa ja työnsä suhteen.

Yliaktiivisuus ilmenee motorisena levottomuutena, jolloin henkilö saattaa heilutella jalkojaan ja käsiään hermostuneesti, olla koko ajan liikkeessä ja hän voi tuntea itsensä jatkuvasti levottomaksi eikä kykene istumaan kauan paikoillaan.

Impulsiivisuuden myötä henkilön on vaikea hillitä omia sisäisiä impulssejaan ja mielenkiinnon kohteet siirtyvät nopeasti aiheesta toiseen. Hänen saattaa olla vaikea odottaa omaa vuoroaan mikä näkyy myös toisen päälle puhumisena.

Lisätietoa:

ADHD-liitto
ADHD tutuksi.fi
ADHD tietoa.fi
Käypä hoito: ADHD – varhaisella tuella arki toimivaksi
Terveyskirjasto: ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)
Vaasan keskussairaala: Tärkeimmät ADHD oireet
Terve.fi: ADHD
Suomen ADHD-Aikuiset ry

ADD:lla tarkoitetaan ADHD:n tarkkaamattomuuspainotteista alatyyppiä eli tarkkaavaisuushäiriötä, jonka yhteydessä ei esiinny lainkaan yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta tai niitä esiintyy vain vähäisessä määrin. ADD lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista Attention Deficit Disorder.

ADD-oireiset henkilöt kärsivät keskittymisvaikeuksista ja tarkkaavuuden säätelyn ongelmista. Arjessa oireet näkyvät esimerkiksi asioiden unohteluna sekä unelmointina ja vaipumisena ”omaan maailmaan”, jolloin henkilö ei juurikaan kiinnitä huomiota ympäristöön. ADD-oireiset henkilöt ovat yleensä myös hyvin hitaita tekemään tehtäviä ja hoitamaan muita asioita toiminnan aloittamisen, ylläpitämisen ja ohjaamisen vaikeuksista johtuen. Edellä mainitut ADHD ja ADD -oireet haittaavat usein toimintakykyä ja esimerkiksi opiskelu- ja työtehtävistä suoriutumista. ADHD ja ADD eivät kuitenkaan tarkoita sitä, ettei oireinen henkilö pysty keskittymään lainkaan. ADHD-oireisen on vaikea keskittyä asioihin, jotka eivät kiinnosta, kun taas he saattavat keskittyä hyvinkin pitkään heitä kiinnostaviin asioihin (esim. videopelit).

Lisätietoa:

HUS: Tarkkaavuus

Aspergerin oireyhtymä on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toimintarajoitteita. Asperger-ihmiset näkevät, kuulevat ja tuntevat ympäröivän maailman eri tavoin kuin muut. Autismikirjon diagnoosit eivät yleensä näy ulospäin ja ihmisen käyttäytymistä voidaan monesti tulkita väärin. Koko autismikirjolla on havaittavissa joitakin yhteisiä tunnistettavia piirteitä, mutta se, miten autismi ilmenee, on hyvin yksilöllistä.

Kaikilla autismikirjon ihmisillä ilmenee vaikeuksia:

1. Sosiaalisessa kommunikaatiossa
   Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyviä vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti. Hän voi keskustellessaan toisen kanssa ilmehtiä tai elehtiä epätavallisesti ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa.
2. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa
   Asperger-ihmisten on vaikeampaa ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja ilmaista omia tunteitaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikeutta muodostaa ystävyyssuhteita tai työelämässä tarvittavia ihmissuhteita. Hänellä voi olla vaikeutta katsekontaktin muodostamisessa sekä erilainen tapa reagoida ilmeillä ja eleillä.
3. Sosiaalisessa mielikuvituksessa
   Asperger-ihmisillä voi olla vaikeuksia mieltää erilaisia tilanteita oman kokemuspiirinsä ulkopuolelta. Tämä vaikeuttaa uusiin tilanteisiin sopeutumista ja toisten ihmisten käyttäytymisen ja toiminnan tulkintaa. Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.

Aistien erityispiirteet

Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat Asperger-henkilöstä olla häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mie­len­kiin­non ­koh­teet

Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnon kohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnon kohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnon kohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnon kohteet tuottavat iloa ja onnellisuutta Asperger-ihmisen.

Toistava käyttäytyminen ja rutiinit

Asperger-ihminen haluaa monesti pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta.

Touretten syndrooma on neuropsykiatrisiin oireyhtymiin kuuluva sairaus, joka puhkeaa useimmiten lapsuudessa tai nuoruusiässä. Siihen liittyy sekä äänellisiä että motorisia nykimisoireita eli tic-oireita. Tourettea esiintyy noin kahdella prosentilla väestöstä.

Nykimishäiriöissä ilmenee erilaisia tahdosta riippumattomia lihasten nykimisiä eli motorisia tic-oireita, joita voivat olla silmän räpsytykset, olkapäiden nykiminen, sormien liikkeet tai ilmeily. Äänellisiä ticsejä ovat kurkun röhähdykset, nenän niiskutukset, kiekaisut, kirkaisut ja haukkuminen. Tic-oireet vaihtelevat suuresti sekä voimakkuudeltaan että luonteeltaan. Joillakin henkilöillä saattaa esiintyä koprolaliaa, jolloin puheeseen tulee tahattomasti kirosanoja ja alapään ilmaisuja. Puheessa voi olla myös ekolaliaa eli sanojen tai tavujen tahatonta toistamista. Näitä oireita esiintyy noin 0,1 prosentilla sairastuneista. Suurimmalla osalla oireyhtymän luontainen kulku on suotuisa, mutta 10-20 %:lla on häiritseviä oireita vielä aikuisiässä

Oireista kärsivän ja hänen läheistensä on tärkeä ymmärtää, että tahdottomat lihasnykäykset ja äännähdykset perustuvat liikkeitä säätelevien hermoverkkojen toiminnan häiriöön ja että kyseessä ei ole psykiatrinen tai psyykkisiin ongelmiin perustuva häiriö. Stressi ja jännittyneisyys voivat kuitenkin lisätä oireiden voimakkuutta.

Motoriset nykäykset ja äännähdykset voivat ilmetä sekä samanaikaisesti että eri aikoina. Usein oirekuvaan liittyy erilaisia pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja, joskus myös hyperaktiivisuutta ja impulsiivisuutta.

Lisätietoa:

Suomen Tourette- ja OCD-yhdistys: Mikä on TS?
Lasten mielenterveystalo: Nykimishäiriöt
Terveyskirjasto: Nykimishäiriöt (Touretten oireyhtymä)
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim: Touretten oireyhtymä – monimuotoinen sairaus, yksilöllinen hoidon tarve