Nainen hymyilee unicef-login vieressä

Nuorisotyöntekijä kohtaa nuoren omana itsenään

Satu Järvinen kuuntelee, ohjaa ja tsemppaa, kun nuorella on asiaa. Välittäminen näkyy todellisena panostuksena – uuden hankkeen myötä jokainen 9. luokan oppilas saa jopa 1,5 tuntia yksilöllistä ohjausta.

Nainen hymyilee unicef-login vieressä

Koulunuorisotyöntekijän tehtävälista kuulostaa pökerryttävän pitkältä. Tästä huolimatta Satu Järvisen silmissä pilkahtaa innostus ja ilo, kun hän kertoo työstään Itätuulen oppimis- ja liikuntakeskuksessa.

– Mistäs sitä aloittaisi, Järvinen puuskahtaa nauraen ja ryhtyy sitten tarkasti kertomaan suorittamastaan toiminnasta. Äänestä kuuluu ansaitusti ylpeys.


Nainen poseeraa kameralle koristekarhujen vierellä

Satu Järvinen työskentelee Itätuulen oppimis- ja liikuntakeskuksessa noin 400 oppilaan ja kollegan kanssa.

– Nuorisotyöntekijän rooli on todella moninainen. Ensinnäkin toimin yksilöllisesti oppilaille eräänlaisena hengennostattajana, kuuntelijana ja tsempparina, luokseni saa tulla todella matalalla kynnyksellä.

Vaikka ammattinimike viittaa nuorison kanssa työskentelyyn, kohtaa Järvinen työssään myös aivan nuorimpia koulun oppilaita.

– Jo pienetkin oppilaat kokevat tarvetta puhua aikuiselle ja tulla kuulluksi.

Monet koulunuorisotyöntekijän työtehtävistä näkyvät oppilaiden päivittäisessä koulutyöskentelyssä erilaisten tapahtumien, toiminnan ja teemapäivien järjestämisenä.

– Lisäksi työhöni kuuluu yhteisötila Salongissa toimiminen. Salonki on kaikille avoin tila, johon voi tulla viettämään aikaa kahvitellen, jutellen tai pelaillen. Joskus paikalla on myös ulkopuolisia vieraita pitämässä tietoiskuja toivotuista aiheista. Ryhmässä muun muassa kokkaillaan, jutustellaan, kuunnellaan musiikkia tai pelataan erilaisia lautapelejä, Järvinen luettelee.


Kuva jälkiruoasta.

Salongin tiloissa nuoret pääsevät itse rennolla meiningillä esimerkiksi kokkailemaan herkullisia jälkiruokia

Läsnä onnistumisissa ja haasteissa

Koulunuorisotyöntekijän työt eivät ulotu vain kouluajalle. Monet lapset ja nuoret kaipaavat kouluverkon antamaa sosiaalista tukea myös loma-aikoina. Poikkeuksellinen vuosi ei ole suinkaan vähentänyt tarvetta, päinvastoin.

– Tarvittaessa suoritan myös niin kutsuttua kaapparitoimintaa. Joskus herääminen tai kouluun lähteminen voi olla syystä tai toisesta lapselle tai nuorelle haastavaa. Tarvittaessa ja huoltajan kanssa sovitusti haen tällöin oppilaan kotoaan kouluun.


Nainen pitää kädessään kortteja joissa tekstiä

Lasten ja nuorten sosiaalisen vuorovaikutuksen taitojen ja minäkuvan vahvistaminen on nuorisotyöntekijän toimenkuvan keskipisteessä

Sosiaalinen vuorovaikutus ja sen opettelu oppilaiden kanssa kuuluu myös vahvasti koulunuorisotyöntekijän päivittäiseen työnkuvaan erilaisten tilanteiden kautta.

– Ryhmäytymistunnit sekä tavoitteellinen pienryhmätoiminta opettajien kanssa yhteistyössä valittujen ryhmien kanssa ohjaavat oppilaita sosiaalisten taitojen parantamiseen, yhdessä toimimiseen ja muiden huomioon ottamiseen, kuvailee Järvinen ja jatkaa:  

– Lisäksi toimin myös Verso- eli vertaissovittelun ohjaajana. Sovittelussa koulun nuoret sovittelevat ikätoveriensa välisiä pieniä kiistoja ja riitatilanteita.

Itätuulessa nuoriin panostetaan

Eräs Itätuulen nuorisotyön hienoimmista ylpeyden aiheista on Voimakehä ™ -hanke. Satu Järvinen on mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Voimakehä ™ -tunteja, joita pidetään oppilaanohjauksen tuntien yhteydessä.

– Voimakehä ™ pohjautuu positiivisen psykologian laajaan vahvuusnäkemykseen, joka pitää sisällään yksilön luonteenvahvuudet, kyvykkyydet, taidot ja osaaminen, kiinnostukset, arvot sekä resurssit. Tarkoituksena on vahvistaa oppilaan tietoisuutta omista vahvuuksistaan, Järvinen selittää hankkeen ajatusta.


Kortteja pöydällä, joissa kuvattu luonteenpiirteitä. Kuvassa myös ihmisen käsi taustalla.

Nuorten yksilöllisiä vahvuuksia hahmotetaan ja rakennetaan yhdessä voimakehäkorttien avulla. Omien vahvuuksien tunnistaminen auttaa mm. jatko-opintoja suunnitellessa. 

Hankkeen myötä jokainen osallistuva yhdeksännen luokan oppilas saa yksilöllisen, noin 1,5 tunnin mittaisen ohjaustuokion, jonka aikana tämä rakentaa Järvisen ja muiden ohjaajien valmennuksessa itselleen voimakehäkorteilla oman vahvuuskenttänsä, eli positiivisen CV:n. 

– Voimakehä auttaa oppilasta selkiyttämään tämän tarvitsemaa opinto- ja uraohjausta.

1,5 tunnin yksilöllinen panostus jokaista viimeisen luokan oppilasta kohden kuulostaa jo itsessään upealta, mutta Satu Järvisen haaveissa siintää vieläkin enemmän.

– Olisi upeaa, jos tulevaisuudessa sama panostus voitaisiin antaa yhä aiemmin, yhä useammalle.

 

Keväällä 2018 Porin kaupungille myönnettiin Unicefin Lapsiystävällinen kunta -tunnustus (LYK). Porissa keskitytään tällä hetkellä lapsen oikeuksien tunnetuksi tekemiseen, lasten ja nuorten osallisuuteen sekä lapsia koskevien asioiden koordinoituun tarkasteluun.

 


Nainen hymyilee unicef-login vieressä