Verkkokäsiohjelman kuvituksessa kapellimestari ja viulisti Michael Maciaszczyk.

Pori Sinfoniettan verkkokäsiohjelma: Salut d’amour -konsertti to 27.1. klo 19 YouTubessa

25 tammikuun, 2022

Porin kaupunginorkesterin maksuton verkkokonsertti striimataan torstaina 27.1. kello 19 alkaen. Konsertti on katsottavissa vain suorana.

KONSERTTILINKKI: https://youtu.be/JGrqmieHbUA

KONSERTTIOHJELMA

Mieczyslaw Karlowicz: Serenade op. 2 C-duuri
I Marsch
II Romanze
III Waltzer
IV Finale

Edward Elgar: Salut d’amour op. 12

Fritz Kreisler: Praeludium and Allegro

Jules Massenet: Meditaatio oopperasta Thaïs

Vittorio Monti: Csardas

TAUKO NOIN 10 MINUUTTIA

Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 1 ”Klassinen”
I Allegro
II Larghetto
III Gavotte: Non troppo allegro
IV Finale: Molto vivace

TEOKSISTA

Serenade op. 2 on puolalaissäveltäjä Mieczyslaw Karlowiczin (1876–1909) ensimmäinen orkesterille kirjoittama teos. Viulistina aloittanut ja myöhemmin säveltämiseen suuntautunut Karlowicz kynäili jousiorkesteriteoksensa vuonna 1897. Karlowiczin ura jäi lyhyeksi: innokkaana patikoijana ja hiihtäjänä tunnettu säveltäjä menehtyi 32-vuotiaana lumivyöryyn Puolan ja Slovakian rajalla sijaitsevilla Tatravuorilla.

Kesällä vuonna 1888 Edward Elgar ja Alice Roberts olivat suunnittelemassa naimisiinmenoa. Samoihin aikoihin Elgar oli lähdössä lomalle ystävänsä Charles Buckin kanssa. Ennen lähtöä säveltäjä sai tulevalta vaimoltaan Love’s Grace -nimisen runon. Lomalla Elgar kirjoitti Alicelle vastalahjaksi lyhyen sävellyksen, jolle antoi nimeksi Love’s Greeting.

Elgar ja Roberts menivät naimisiin seuraavana vuonna. Love’s Greeting oli ostettu aiemmin pilkkahinnalla Schott-kustantamolle, mutta sen myynti oli vähäistä. Kansainvälisiä markkinoita kosiskellen teoksen nimeksi vaihdettiin Salut d’amour, ja johan alkoivat rahat virrata kustantamoon. Elgarille näitä tuloja ei kuitenkaan päätynyt.

Salut d’amour on Elgarin (1857–1934) ensimmäinen kustannettu sävellys, ja sitä on mielenkiintoista kuunnella rinnakkain hänen myöhemmän tuotantonsa kanssa. Elgarin yksinkertainen mutta sävykäs rakkausmusiikki soljuu tarttuvan melodian johtamana. Elgar sävelsi teokselleen myös jatko-osan: Mot d’amour ei kuitenkaan ole saavuttanut samanlaista suosiota kuin Salut d’amour.

Fritz Kreislerin (1875–1962) runsas Praeludium and allegro (1910) lukeutuu viulurepertuaarin kestosuosikkeihin. Jostakin syystä Kreisler väitti vuosikymmenien ajan, että aiemmin elänyt italialaisviulisti Gaetano Pugnani olisi teoksen säveltäjä, mutta myönsi lopulta huijauksensa.

Fritz Kreislerin opettajiin lukeutunut Jules Massenet (1842–1912) oli tuottoisa oopperasäveltäjä. Thaïs on vuodelta 1874 ja se kertoo nuoresta munkista ja kurtisaanista – säveltäjän tavaramerkkihahmoja – joka on henkisen etsinnän matkalla. Meditaatio oopperasta Thaïs on alkanut elää omaa elämäänsä suosittuna konserttikappaleena.

Vittorio Montin (1868–1922) Csardas kaiuttaa unkarilaista tavernatunnelmaa. Vuonna 1904 valmistunut sävellys tarjoilee sekä viipyilevää melodisuutta että nopeaa tykitystä.

Venäläissäveltäjä Sergei Prokofjevin (1891–1953) ensimmäinen sinfonia tunnetaan myös nimellä Klassinen sinfonia. Vuosina 1916–1917 valmistunutta teosta voi kuvailla vaikkapa sanoilla selkeä, kevyt, charmikas. Klassinen sinfonia on noin viidentoista minuutin kestollaan Prokofjevin sinfonioista lyhyin.

Prokofjev ammensi teokseensa piirteitä 1700-luvun sävellyksistä (esimerkiksi kolmisointupohjaisuus, symmetrisyys ja jonkinlainen hillitty hyvätapaisuus), ja Klassinen sinfonia onkin varhainen esimerkki myöhemmin laajaksi ilmiöksi kehittyneestä uusklassismista. Mikään aiempien sävellysten kopio Prokofjevin teos ei kuitenkaan ole, vaan Sergei on yhdistellyt perinteitä ja omia ideoitaan mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi.

Klassismiin nojaaminen herättää myös kysymyksen. Halusiko Prokofjev luoda jonkinlaista vastavoimaa sävellysajan poliittiselle ja yhteiskunnalliselle kuohunnalle tukeutuessaan menneiden kausien musiikkeihin ja suoraviivaiseen ilmaisuun?

Teosesittelyt: Matti Mustonen

MICHAEL MACIASZCZYK

Viulisti ja kapellimestari Michael Maciaszczyk syntyi Puolassa vuonna 1976. Wien on ollut Maciaszczykin musiikillinen koti ja työpaikka yli 20 vuotta. Maciaszczyk on tullut tunnetuksi inspiroivista tulkintatavoistaan ja poikkeuksellisesta herkkyydestä musiikin eri sointiväreille.

”Minulle taide on seurausta etsinnästä ja toiveesta ylittää rajoja sekä löytää uusia näkökulmia”, Maciaszczyk sanoo. Hän ei ole rajoittanut tekemistään tiettyyn genreen eikä pelkästään musiikkiin. Häntä on aina kiinnostanut eri taiteenlajien yhdisteleminen. Hän ammentaa inspiraatiota maalaustaiteesta, veistoksista, teatterista ja kirjallisuudesta. Lopputuloksena on luomus, jota viulisti itse kutsuu musiikillisen ilmaisun alkuperäiseksi dialektiksi. Hän maalaa kuvia musiikillaan ja kertoo samanaikaisesti tarinaa, jonka odottaa tulevan löydetyksi yleisön reaktioiden kautta. Taiteellisten tutkimusmatkojen tekeminen johti uraan kapellimestarina.

Maciaszczyk on ollut Wienin kamariorkesterin konserttimestari ja työskennellyt Wienin valtionoopperassa, Wienin filharmonikoissa, Goldberg-triossa, Toyota Master Playersissa ja monissa muissa kokoonpanoissa. Maciaszczyk esiintyy ympäri maailmaa niin viulistina kuin kapellimestarina. Hänen kanssaan ovat tehneet yhteistyötä mm. Wienin kamariorkesteri, Wuerttembergische Philharmonie Reutlingen, Niederoesterreichischre Tonkuenstler Orchester, Bilkent Symphony Orchestra, Orchestra Filharmonica Marchigiana, Orchestra Sinfoniaca di Lecce, Nagoyan filharmoninen orkesteri, Zapado Cesky sinfoniaorkesteri, Wiener Klassik orchester ja Pekingin CCM sinfoniaorkesteri. Maciaszczyk on esiintynyt mm. Wienin Kultaisessa salissa, New Yorkin Carnegie Hallissa, Tokion Suntory Hallissa ja Milanon Teatro della Scalassa.

Michael Maciaszczyk on Puolan Art Philharmonicin ja Festival dell’Arten taiteellinen johtaja sekä Pekingin Central Conservatory of Musicin vieraileva professori.