Muuttolinnut ja muuttomiehet

Ihmisenä, joka rakastaa matkustaa, päädyn usein pohtimaan sitä, miksi me ihmiset tunnemme vetoa eri puolille maailmaa matkustamiseen. Samalla se herättää minussa kysymyksen siitä, miksi me emme elä samanlaista muuttoliikkeeseen perustuvaa elämää kuin moni muu eläin. Onko mahdollista, että niin sanottu matkakuume ja tarve paeta huolia, talvea tai muuten vain arkea on vain yksinkertaisesti ihmisen tapa rentoutua, vai pohjautuuko se sittenkin johonkin syvempään evolutiiviseen kutsumukseen vaeltaa

Linnut, valaat, monarkkiperhoset sekä monet muut eläimet muuttavat ja matkustavat ympäri maailmaa ruuan, elintilan tai lisääntymisen vuoksi. Miksi me sitten jäämme aloillemme? Monet ihmiset elävät koko elämänsä täysin samassa kaupungissa tai maassa, ja useat heistä eivät ikinä poistu kotimaastaan, mutta onko tämä oikeasti ihmiselle luontaista? Ihminen asettui aloilleen ensimmäisen kerran noin kymmenen tuhatta vuotta sitten. Syynä tähän oli maatalouden kehittyminen ja viljelemisen synty. Tätä ennen vaelsimme ruuan perässä satoja tuhansia vuosia. Olemme siis olleet aloillamme lajina vasta murto-osan olemassaolostamme. Onko mahdollista, ettei meidän koskaan olisi kuulunutkaan pysähtyä yhteen paikkaan? Onko mahdollista, että osalle meistä yhdessä paikassa pysyminen voi aiheuttaa ahdistusta ja että esimerkiksi kaamosmasennusta pyritään pakoon etelään vain siksi, että emme olekaan vielä sopeutuneita paikallaanoloon? Entä jos osalla tarve vaeltaa on vielä luontaisempaa kuin paikallaanolo?

Itse koen elämän kiihtyessä aina suurta tarvetta paeta huoliani muualle: ottaa äkkilähtö ja lentää lintujen lailla kauas pois. Ehkä syynä on edellä mainitsemani, mutta voiko olla, että pakenemisen tarve on psykologisesti selitettävä tapa suojautua stressiltä ja paeta negatiivisia tunteita aiheuttavia tekijöitä? Jokainen meistä pakenee pahaa oloaan jotenkin, on se sitten urheilusuoritus, videopelin pelaaminen, elokuvan katsominen tai vaikkapa äkkilähtö vieraaseen maahan. Harva meistä oikeasti fyysisesti pakenee tunteitaan, sillä useasti sen tekeminen on mahdotonta, mutta voisiko se olla sittenkin monelle hyväksi? Eskapismi on psykologiassa käytetty termi, joka tarkoittaa todellisuuden pakoilua johonkin tekemiseen, aineeseen tai paikkaan. Eskapismin muoto, jossa henkilö kokee pakottavaa tarvetta paeta huoltaan toiseen paikkaan, voidaan jakaa kahteen: tarpeeseen vaihtaa maisemaa (tällöin välimatkalla ei ole väliä, voi esimerkiksi vain siirtyä huoneesta toiseen) tai tarpeeseen päästä kauas huolta aiheuttavasta tekijästä (matkalla on enemmän väliä kuin päämäärällä). Tällainen asioiden fyysinen pakoilu voi vähentää henkilön kokemaa stressiä tai pahentaa sitä. 

Eskapismin positiivinen puoli on esimerkiksi, että se vaikuttaa melko hyvältä tavalta käsitellä stressiä. Se, että poistat itsesi ympäristöstä, joka kuormittaa sinua ja jossa riskitekijöiden määrä vain kasvaa, voi auttaa sinua vaikeiden asioiden käsittelyssä. Se, että pääset pois arjen hälystä toiseen paikkaan, jonne huolesi eivät pääse sinua seuraamaan, voi auttaa omien ajatustesi selkeyttämistä. Kun pääset eroon arjen häiriötekijöistä, kuten lähellä olevien mielipiteistä, velvollisuuksista tai stressiä tuovista asioista jonnekin muualle, luo se sinulle niin sanotusti puhtaan pöydän, jonka päällä voit alkaa ongelmiesi pirstaloinnin ja purkamisen. Maiseman vaihto ja uusien asioiden kokeminen auttavat myös mielialasi nostamisessa ja rentoutumisessa, mikä puolestaan selkeyttää ajattelua. Toiseen paikkaan meneminen voi myös kertoa sinulle jotain sellaista itsestäsi, mitä et kotona pysyessäsi olisi saanut selville. Ulkomaanmatkailusta syntyvä kulttuurien kohtaaminen voi auttaa sinua löytämään ja rakentamaan omaa identiteettiäsi ja auttaa sinua ymmärtämään maailmaa paremmin. Jo se, että tutustut uusiin ihmisiin, paikkoihin ja tapoihin, voi tuoda lisää tasapainoa elämääsi.

Toisaalta jokainen myös tajuaa sen, että asioiden pakeneminen ei ongelmia ratkaise. Kotiin jättämäsi ongelmat tulevat olemaan siellä silloinkin, kun palaat takaisin, ja useasti ne ovat vain kasaantuneet poissa ollessasi. Mitä enemmän hoidat stressiä matkustelemalla, sitä vaikeammalta takaisin kotiin palaaminen alkaa tuntua. Jos yhdistät kotiin saapumiseen negatiivisten huolienkin palaamisen, voi matkustamisesta syntyä kierre, josta et pääse eroon. Muiden todellisuudesta pakenemiskeinojen lailla voi matkustamiseenkin syntyä riippuvuus. Onkin tärkeää, että eskapismiin pohjautuvasta matkustamisesta ei tule henkilölle luontaista tapaa käsitellä vaikeita asioita, sillä se voi johtaa vain ongelmien syvenemiseen. Yleensä vaikeaan matkustamiseen pohjautuvaan eskapismiin liittyy syventynyt taistele tai pakene -reaktio, jossa ihmisen keho jää jatkuvaan pakenemisreaktion tilaan, josta on vaikea päästä pois. Tämä kuormittaa ihmistä entisestään, eikä matkustamisen tuoma lyhytaikainen helpotus auta sen mukanaan tuomiin stressitekijöihin.

Se, pohjautuuko ihmisen tarve matkustaa sitten evolutiiviseen kehitykseemme tai stressinhallintakeinoihin, ei vaikuta siihen, että se on luonnollista. Mitä enemmän aiheeseen tutustuu, sitä selkeämmäksi tulee se huomio, että ihmisen tekemä muuttoliike ja matkaaminen on luonnollista ja rikastuttavaa puuhaa. Kuten eläimet, me matkaamme ympäri maailmaa jonkin asian perässä. Ovat ne sitten kulttuurikokemukset, sukulaiset, työ, rakkaus, ruoka, turva, sääolosuhteet tai halu paeta arkea, jokainen meistä kokee jossain kohtaa elämäänsä tarpeen liikkua ja vaihtaa maisemaa. Ihmisen tekemä muuttoliike on siis toisin sanoen yhtä luonnollista kuin minkä tahansa muunkin eläimen. Sen luonnollisuudesta huolimatta me ihmiset olemme lisänneet siihen yhden epäluonnollisen seikan, kriminalisoinnin. Jos seuraa nykypäivän politiikkaa maasta riippuen, on jokaisen maan politiikassa ainakin yksi osio, jossa käsitellään maahanmuuttoa. Vaikka olemassa onkin tilanteita, joissa maahanmuuton säätely on tarpeellista, perustuu siitä suuri osa tosin epäsuvaitsevaisuuteen muita kohtaan. Tämä näkyy esimerkiksi Yhdysvaltojen tämänhetkisessä maahanmuuttopolitiikassa, jossa maahanmuuttajia jopa epäinhimillistetään. Ilmastonmuutoksen seurauksena ilmastoon liittyvä maahanmuutto tulee vain kasvamaan.  Siksi olisikin tärkeää, että niin luonnollisen asian kuin muuttoliikkeen kriminalisointi loppuisi.

Koemme siis jokainen yhtäläistä vetovoimaa matkustamista kohtaan. Toisille kyseessä saattaa olla keino hoitaa stressiä ja käsitellä haastavaa elämäntilannetta, toisille kyseessä taas on pakollinen tarve päästä paremmille elinseuduille. Oli syynä mikä tahansa, muuttoliike ja matkustaminen ovat ihmisille yhtä luonnollista kuin muillekin eläimille, eikä sitä tulisi paheksua, sillä jokaisella meistä on oikeus olla vapaa ja kokea maailma sen kaikkine rikkauksineen.

– Kukka-Kerttu Keiholehti