Abit penkkariajelulla
Abivuoden viimeistä tapahtumaa eli penkkareita vietettiin helmikuun ensimmäisenä torstaina ennen abien pääsyä lukulomalle. Päivä alkoi abien sekä koulun henkilökunnan yhteisellä brunssilla ruokasalissa. Siellä ohjelmassa oli musiikkiesityksiä sekä puheita. Tämän jälkeen abit saivat käydä kierroksella Cygnaeuksen alakoulussa, jossa oman ala-asteen aikaiset muistot nousivat pintaan. Päivä oli täynnä riemua ja yhteisöllisyyttä, jonka päätteeksi lukioaikaa lähti helposti kelaamaan haikeudella.
Lakanoita ripustettaessa lukion sisäpihalta löytyi joukko huolestuneita abeja. Nimittäin heidän rekassaan ei ollut yhtään lakanaa. Heidän onnekseen rekkaan saatiin ripustettua siihen varatut lakanat ja huoli hälveni yhtä nopeasti kuin se ilmestyikin. Jatkossa tulee paremmin ennakoida, jotta jokaiseen rekkaan olisi lakanoita varmasti ja riittävästi. Rekkojen lavojen kunto saattoi yllättää joitakin abeja, joten korviin kantautui vitsejä lavoilla meitä ennen kuljetetuista asioista.
Ennen puoltapäivää rekat lähtivät matkaan eri reittejä pitkin. Ala- sekä yläkoulujen luona vierailujen jälkeen kaikki rekat suuntasivat Eteläpuistoon, jonne oli kerääntynyt abien vanhempia, sukulaisia, ystäviä sekä opettajia abien koko opinahjon varrelta. Oli samalla sekä iloinen että koskettava kokemus ajella teillä, joiden varsilta meitä katsoivat koulutiemme varrella kanssamme kulkeneita ja meitä ohjanneita.
Matkalla Eteläpuistoon tuulenvireen kylmyys realisoitui entisestään ja abit alkoivat hyödyntää pingviinien tapaa pysyä lämpimänä. Alussa kylmyys paksujen ja karvaisten haalarien läpi ei tuntunut. Jos otti hanskat pois karkkeja heitellessä, saattoi tuntea tarpeen pitää hanskat loppuajan visusti käsissään. Ulkovaatteita pukiessa oli saattanut kuulla hataria harkintoja, josko rekassa voisi pärjätä ilman toppaa sisätiloissa koettujen kuumien olojen vuoksi. Tosiasiassa ei kannata missään nimessä jättää pukematta, eli kannattaa siis suunnitella penkkariasu niin, että sen alle mahtuu reilusti lämpimiä vaatteita! Karkkeja kannattaa olla aina ennemmin liikaa kuin liian vähän, jotta ei joudu heittämään kuraan ja ruosteeseen sekoittuneita karkkeja rekan lavalta!
Teksti: Linnea Azzola