Kuvataiteen lukiodiplomi ja oma kokemukseni
Niin sanotut perinteiset lukion virstanpylväät eivät ole merkinneet minulle paljoa, mutta kuvataiteen lukiodiplomin suorittamista odotin kiivaasti jo ennen kuin edes astuin jalallanikaan lukioon.
Lukiossa voi suorittaa erilaisia diplomeja, jotka kuten opetushallituksen nettisivuilla lukee, “tarjoavat lukion opiskelijalle mahdollisuuden osoittaa erityistä osaamistaan ja harrastuneisuuttaan eri aineissa ja aineryhmissä”.
Lukiodiplomin voi suorittaa kuvataiteen lisäksi muissakin aineissa, mutta tässä tekstissä keskityn pelkästään kuvataiteen lukiodiplomiin, sillä se on se, jonka olen itse suorittanut.
Jotta kuvataiteen lukiodiplomin voi suorittaa, on oltava neljä kuvataiteen moduulia suoritettuna. Diplomimoduulin aikana tehdään vain yksi työ sekä työhön liittyvä portfolio. Diplomista saa kaksi opintopistettä, numeroidun arvosanan ja arvosanatodistuksen sekä lukion päättötodistuksen kanssa virallisen todistuksen suorituksesta.
Kuvataiteen lukiodiplomin moduuli eroaa merkittävästi perinteisistä kuvataiteen kursseista. Kuvaisin sitä parhaiten totisemmaksi. Merkittävimmät erot normaaliin kurssiin mielestäni ovat, että työhön on laajempi mutta painostavampi aikaraja ja sitä ei saa tehdä kotona. Lisäksi portfolioon vaaditaan enemmän sisältöä. Myös, ennen kuin itse kurssi edes alkaa, pidetään ohjeistus ja esittelykertoja, joissa kerrotaan diplomin suorittamisesta tarkemmin.
Kuvataiteen lukiodiplomin esittelykertoja pidetään useita, jotta jokainen osallistuja pääsee asiasta perille. Näillä kerroilla saa papereita, jotka pitävät sisällään esimerkiksi opetushallituksen viralliset ohjeet ja tehtävävaihtoehdot. Opettaja saattaa myös puhua moduulista laajemmin ja näyttää edellisten vuosien teoksia.
Opetushallitus julkaisee joka kevät seuraavan lukuvuoden aiheet. Aiheita oli tänä vuonna (2024-2025) kuusi. Tehtävien aiheet pyörivät usein kyseisenä ajankohtana puhuttujen teemojen ja aiheiden ympärillä. Tehtävänannot ovat kuitenkin varsin ympäripyöreitä ja tekotapa vapaa, joten opiskelija pääsee käyttämään omaa luovuuttaan runsaasti toteuttamisessa.
Työ valmistuu vain koulussa moduulin aikana. Kurssilla, jonka minä kävin, opettaja antoi mahdollisuuksia vapaaehtoisiin lisätunteihin, jotka mieluusti käytin hyväkseni. Aikatauluttamisesta moduulilla saa kuulla läjäpäin ja hyvästä syystä. Tuntimäärä voi vaikuttaa alkajaisiksi hyvinkin suurelta, mutta aika hujahtaa ohitse liiankin helposti ja nopeasti.
Opettaja varoitti meitä useaan kertaan pettymästä, sillä kuvataiteen lukiodiplomissa kahdeksan on oikeasti loistava arvosana ja kymmenen, hänen mukaansa, miltei mahdoton. Arvostelun kriteerejä on monipuolinen lista monista eri teoksen ja diplomin sisältämistä osa-alueista.
Normaaleilla kuvataiteenkursseillakin töiden lisäksi on koottava portfolio, joka sisältää töiden vaiheet, kuvaukset ja mahdolliset muut lisäykset. Vaikka portfolio on pakollinen paha, sillä ei kuitenkaan ole itse töiden rinnalla suurta painoarvoa. Diplomin suorittamiseen tutustuessani minulle tuli jopa pienenä järkytyksenä, kuinka paljon portfolio arvostelussa merkitsee. Kuvataiteen lukiodiplomissa työ ja portfolio ovat arvostelussa tasavertaiset! Eli jos tekee upean ja hyvän arvostelun saavan työn, mutta portfolio ei ole yhtä onnistunut, on portfolion arvosanalla merkittävä arvosanaa laskeva vaikutus.
Kuvataiteen lukiodiplomin portfolioon on lisättävä tarpeeksi luonnoksia, joita saa ja kannattaa tehdä etukäteen. Lisäksi on otettava kuvia työskentelyn vaiheista ja kirjoitettava niistä. Samaan kategoriaan kuuluu myös oman prosessin ja teoksen arviointi. Erikoisuus vaatimuksissa on osoitus kuvataiteen ja visuaalisen kulttuurin tuntemuksesta. Kuulostaa kovin vaikealta ja hämmentävältä, ja se sai omat aivoni solmuun ainakin kahden viikon ajaksi. Mutta monen pohdintasession ja opettajalta kysyttyjen selitysten jälkeen ymmärsin, että yksinkertaisuudessaan on kirjoitettava essee tai vastaava teksti, jossa esittelee vaikkapa omaan työhönsä jollain tavalla liittyviä taiteilijoita ja tyylisuuntauksia. Näin itse ainakin tein. Esittelin kaksi taiteilijaa ja yhden tyylisuunnan. Lisäksi kirjoitin tekstin, joka käsittelee tietoisuutta, sillä aihe liittyi vahvasti työhöni. Viimesilauksia ovat lähdeluettelo ja työ- ja ajankäyttösuunnitelma. Jotta portfoliosta saisi hyvän arvosanan, on sen oltava myös esteettisesti huoliteltu ja hieno sekä ulkonäöltään liityttävä teokseen.
Teosten valmistuttua ja työajan loputtua perustetaan näyttely. Jokainen diplomin suorittaja sai kutsua kaksi vierasta. Meidän näyttelymme oli Porin Promenadikeskuksen aulassa. Muutama päivä ennen näyttelyn avajaisia saavuimme kaikki yhdessä koulutuntien ulkopuolella näyttelytilaan teostemme kanssa. Pystyttämiseen kului noin pari tuntia. Asettelimme teoksemme sermeihin ja niiden edessä oleville pöydille laitoimme portfoliot.
Näyttelyn avajaispäivä oli jännittävä. Kaikkien diplomistien ja heidän kutsumiensa vieraiden saavuttua paikalle avajaiset alkoivat kuvataiteen lukiodiplomin kurssin opettajan Ritva Taipaleen esittelypuheella. Sitten saimme nauttia kahdesta musiikkiesityksestä. Esitysten jälkeen koulumme rehtori Janne Hakoniemi piti lyhyen puheen, jossa hän puhui muun muassa taideaineiden tärkeydestä koulussa.
Sitten oli aika siirtyä töiden pariin. Jokainen diplomisti asettui seisomaan oman työnsä luo ja jokainen vuorollaan kertoi yleisölle omasta työstään lyhyesti. Oman työni esitteleminen hermostutti minua hurjan paljon, sillä en tiennyt, miten voisin kuvata teostani lyhyesti ja ytimekkäästi mutta kuitenkin kaiken kattavasti ja selkeästi. Asiaa ei lainkaan helpottanut se, etten ollut valmistautunut juuri ollenkaan. Pelkoni oli kuitenkin turhaa, sillä sain jälkeenpäin kuulla puhumisen menneen hyvin. Ketään ei pakotettu esittelemään työtään itse, jos ei halunnut. Silloin opettaja tekee sen diplomistin puolesta. Itse tahdoin kuitenkin kokemuksen vuoksi hieman haastaa itseäni.
Kun kaikki työt oli esitelty, avajaiset jatkuivat töiden katselulla ja portfolioiden lukemisella sekä vilkkaalla keskustelulla sienipiirakan ja pommakin kera. Koko tilaisuus kesti noin kaksi tuntia.
Avajaisten jälkeen näyttely oli avoimesti auki kaikille noin kahden viikon ajan. Näyttelyn purku oli hyvin nopeaa ja itsenäistä: jokainen saapui näyttelytilaan sovittuun aikahaarukkaan hakemaan oman työnsä pois viedäkseen sen kotiin. Kuvataiteen lukiodiplomin kokemuksena sinetöi vielä opettajan kaikille henkilökohtaisesti antamat palautteet.
Muistelen kuvataiteen lukiodiplomin kurssia ja siihen liittyviä kaiken kirjavia kokemuksia lämmöllä ja ehkä jopa hieman haikeasti kaivaten. Nautin kokemuksesta valtavan paljon. Odotin innolla jokaista tuntia, työni jatkamista ja minua harmitti, kun luomisen lumossa jokainen tunti tuntui vain lyhyeltä hetkeltä.
Kuten jo alussa mainitsin, eivät mitkään lukioon perinteisesti kuuluvat opiskelijoiden tapahtumat ole koskaan minuun juuri vaikuttaneet. Kuvataiteen diplomin suorittaminen kuitenkin antoi minulle tilaisuuden kokea normaalista opiskelusta poikkeavan elämyksen, joka oli suurempi projekti, jonka jälkeen sai tuntea onnistumista ja tyytyväisyyttä omasta suorituksesta sekä osallisuudesta siihen. Diplomi oli tilaisuus näyttää omat taitonsa. Se oli mahdollisuus pistää parastaan. Itse sain diplomin suoritettuani lisää rohkeutta ajatukselle hyödyntää kuvataiteen osaamistani sekä vahvistusta siitä, että taitoni on oikeasti arvokasta ja arvostettua.
Lukiodiplomit ovat tavallaan tarkoitettu taideaineiden opintojen loppuhuipennukseksi, vaikka monet saattavat vielä jatkaa kyseisten aineiden opiskelua sen jälkeenkin. Minulle diplomin suorittaminen tuntuikin loppuhuipennukselta, ja sen jälkeen kuvataiteen kurssit eivät enää tunnu entiseltään – hyvällä tavalla; olen jo näyttänyt, että pystyn tähän ja nyt voin jatkossa ottaa vain rennosti.
Suosittelen kuvataiteen diplomin suorittamista kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kuvataiteesta ja nauttivat kuvataidekursseista sekä erityisesti niille, jotka tuntevat erityistä paloa aihepiiriä kohtaan. Lukiodiplomit ovat kullanarvoisia taidonnäytön mahdollisuuksia, joita ei kannata jättää väliin!
Teksti: Kerttu Nordlund
Kuvat: Kerttu Nordlund
