Porin teatterin Komisario Palmun erehdys on esityksenä loistava, mutta juonellisesti klassikko jättää kaipaamaan lisää

Komisario Palmun erehdys. Alkuperäinen teksti: Mika Waltari. Dramatisointi: Joel Elstelä. Ohjaus: Pekka Laasonen. Lavastussuunnittelu: Teemu Loikas. Pukusuunnittelu: Tiina Valkama. Valosuunnittelu: Riikka Rossi. Äänisuunnittelu: Jukka Kouhia. Rooleissa mm. Marko Honkanen, Ville Orttenvuori, Janne Turkki, Oskari Penttilä, Joonas-Petteri Nieminen, Pekka Hänninen, Heidi Rantakeisu ja Ninni Kekki. ★★★

Porin teatterin Komisario Palmun erehdys tarjosi keskiviikkoiltana 15.4.2026 mahdollisuuden uppoutua murhaa ympäröivän mysteerin äärelle. Näytelmä perustuu Mika Waltarin vuonna 1940 ilmestyneeseen samannimiseen romaaniin. Tarinan juoni sijoittuu 1930-luvun Helsinkiin ja keskittyy seurapiirikeikari Bruno Rygseckin äkillisen kuoleman ympärille. Bruno löydetään hukkuneena oman kylpyhuoneensa ammeesta ja hänen lähipiirinsä epäilee tapahtuneeseen liittyvän rikos. Tämän seurauksena komisario Palmu hälytetään paikalle. Murhamysteerille hyvin klassisena alkukonfliktina toimii nimenomaan varakkaan – mutta myös seurapiireissään epäsuositun – Brunon murha. Murhan tapahtuessa moni Brunon sukulaisista ja tutuista on vierailulla hänen kotonaan. Kun Palmu lähtee ratkaisemaan rikosta, kyseessä on perinteinen tilanne, jossa murha on tapahtunut suljetussa tilassa. Ulkopuolisia ei sotketa mysteeriin, ja kaikki epäillyt kuuluvat Brunon lähipiiriin. 

Murhamysteerin juonessa oli kieltämättä hieman haastava pysyä kiinni. Näytelmän puolivälissä tapahtumat alkavat käydä melko sekaviksi ja niitä on vaikea seurata. Marko Honkasen näyttelemän komisario Palmun läsnäolo lähes kaikissa kohtauksissa pitää silti näytelmän koossa vaivattomasti. Honkanen suorittaa Palmun roolin erittäin ansiokkaasti. Juonen epäselvyyksien aiheuttamaa päänvaivaa onneksi kuitenkin lieventää käsikirjoitukseen upotettu nokkela huumori. Vaikka huumori onkin useissa kohtauksissa pintapuolista, eri hahmojen heittämät vitsit auttavat selkeyttämään heidän suhtautumistaan tragediaan. 

Näytelmän mieleenpainuvimpia kohtauksia ovat ehdottomasti Brunon järjestämät omituisluonteiset juhlat sekä näytelmän dramaattisesti sulkeva loppukohtaus. Brunon juhlista tekee kiinnostavan kohtauksen sen poikkeavuus näytelmän siihenastisista kohtauksista. Lavastuksen värimaailma muuttuu täysin, eivätkä maskien takana olevat hahmot enää olekaan heitä, keiksi heidät oletti. Juhlakohtauksessa on hyvin teatraalinen ote, jota ei olisi osannut ennustaa. Sekä Brunon että Batlerin hahmot olivat erityisen kiinnostavia. Molempien hahmojen ympärille syntyy paljon tietynlaista mystisyyttä jo pelkästään erikoisten luonteiden ansiosta. Brunon roolia näyttelevä Peter-Sebastian Lehtonen saa herätettyä yleisössä aitoa epäluottamusta, ja Batlerin roolissa oleva Oskari Penttilä onnistuu luomaan Brunon miespalvelijasta varsin huvittavan kuvan. Miellyttävä oli myös Kämpissä tapahtuva kevyempi lounaskohtaus, jossa Palmu avustajiensa kanssa pitää ensimmäistä kertaa tauon murhan ratkaisemisen ohessa. Etenkin avustajaetsivien Virran ja Kokin säätämistä Kämpissä oli hellyttävää seurata, samoin kuten kaikissa muissakin tarinan vaiheissa. 

Näytelmän lavastus oli hyvin vakuuttava. Näytelmän päämiljöönä toimii Bruno Rygseckin koti. Vaikka suurin osa kohtauksista tapahtuu kodin oleskelusalissa, kohtalaisen yksinkertaisessa huoneessa, tilasta saadaan silti kaikki irti. Koska kyseessä on murhamysteerin ratkaiseminen, näytelmässä oli paljon mukana takaumia, jotka toteutettiin todella vakuuttavasti. Takaumien yhteydessä hyödynnetään kääntyvää lavaa, mikä on todella vaikuttavaa seurata. Menneiden tapahtumien kerronta tapahtuu tehokkaasti ja viihdyttävästi. Sekä puvustus että lavastus muodostavat yhdessä kauniisti toimivan kokonaisuuden, joka todella vie 1930-luvun Helsinkiin. Lyhyet klipit aikakauden Helsingistä ja pienet yksityiskohdat lavastuksessa ovat mukavia lisäyksiä. 

Juonellisesti tarina ei ole varsinaisesti mullistava tai ikimuistoinen. Murhien lopulliset ratkaisut eivät ilahduttaneet erityisen palkitsevalla tavalla. Samoin näytelmän nimi jättää jälkeensä lähinnä hämmennystä Palmun kuuluisasta erehdyksestä. Rikoksen selvittäminen ei koukuttanut toivotulla tavalla. Esityksenä näytelmä oli varsin taidokkaasti toteutettu ja laadultaan korkeatasoinen, kuten valtaosa Porin teatterin tuotannoista. Näytelmää kannatteleekin pitkälti lavastus ja näyttelijöiden panostus juonen sijaan. Komisario Palmun erehdys ei ole murhamysteerien huippuluokkaa, mutta näytelmänä se on epäilemättä näkemisen arvoinen.

Teksti: Maija Ruohomäki, Porin lukion ensimmäisen vuoden opiskelija

Kuvat: Janne Alhonpää, Porin Teatteri