Milloin viimeksi olit oma itsesi?

Lapsi ja aikuinen. Kaksi kaukana toisistaan olevaa, koska heidän välillään tapahtuu paljon muutosta, kehitystä ja oppimista. Nämä kaikki yhdessä repivät kasvavaa ihmistä moneen eri suuntaan, mutta lopputuloksena kaikilla aikuisilla on huomattavissa ainakin yksi yhteys, joka on tunteenilmaisun piilottaminen. Tämä tarkoittaa ainakin osan itsensä piilottamisesta.

Kasvaessa tapahtuva muutos johtuu osittain ympäristöön sopeutumisesta. Tunteiden piilottamisen voi oppia myös tiettyjen ominaisuuksien omaavalta perheeltään psykologisten vaikutusten myötä. Yleisesti ottaen nykymaailmassa tunteita ei ole enää hyväksyttävää ilmaista – minkäänlaisissa tilanteissa. Äärimmäisten tunteiden ilmaisun voi ja kannattaakin jättää pois julkisilla paikoilla, mutta haluamattaan joskus opittu tapa leviää myös perhe-elämään ja sieltä uudet sukupolvet oppivat kaikkialla pätevän säännön, josta on vain haittaa heidän mielenterveydelleen.

Lapsena näytämme tunteemme avoimesti muista piittaamatta, kun taas aikuisena olemme oppineet, että suurin osa tunteistamme tulee pitää piilossa suurimmassa osasta tilanteita. Yleisesti ottaen on hyvä asia, että kaikista äärimmäisiä tunteitaan ei tule osoittaa aivan jokaiselle. Jollekin ne kuitenkin tulisi saada osoittaa, jotta ne saataisiin käsiteltyä ja niistä päästäisiin eroon. Kuka se joku voisi olla? Valita hänet voi esimerkiksi lähipiiristä, mutta jos sellaista ei löydy, voi samalla ylläpitää kirjoitustaitoa kun selvittää sisäisen maailman sotkuja kirjoittamalla päiväkirjaan. Nykyajan ihmisten ongelmana on tunteiden kasaantuminen sisälle käsittelemättöminä, jolloin ne voivat olla suuremman mittakaavan ongelmien alku ja synnyinpaikka.

Ei sattumalta sanota, että lapsen suusta totuus tulee. Väkisinkin aikuinen valehtelee tai jättää sanomatta paljon siitä, mitä oikeasti ajattelee. Onhan se ymmärrettävää esimerkiksi työhaastattelussa, mutta opittu tapa leviää herkästi elämän muille osa-alueille. Nykyajan ihmisten tunteiden kasaantuminen ei ainoastaan lisää riskiä mielenterveyden häiriöiden lisääntymiseen vaan myös ihmissuhteiden välisiin ongelmiin. Tunteiden piilottaminen on yhteydessä ongelmien lakaisemiseen maton alle, josta ne eivät tuosta vain katoa, vaan kuormittavat lakaisijaa. 

Kaiken kaikkiaan tunteiden piilottaminen johtaa siihen, että moni hukkaa itsensä ja ei pian tunnista itseään, koska on joutunut piilottelemaan todellisia ajatuksiaan liian pitkään. Minkälainen maailma olisikaan, jos kaikki toimisivat puhuessaan niin kuin lapset?

– Linnea Azzola