Kasvun metropori – porilainen kasvattajana
Porilainen kasvatus on kuin hyvä rikosromaani: siinä on draamaa, huumoria ja välillä kaaostakin, mutta lopulta kaikki selviää. Kirjailija ja porilainen isä Arttu Tuominen vieraili Kasvun metropori -podcastissa puhumassa lapsuudestaan, vanhemmuudesta ja siitä, miten Pori on muuttunut kasvattajana vuosien varrella.
Tuominen muistelee omaa lapsuuttaan Porissa lämmöllä, etenkin kavereiden kanssa maauimalassa vietettyjä kesäpäiviä. Tuomiselta on usein kysytty, oliko hänen lapsuudessaan jotain vikaa, kun kirjoittaa väkivaltaisia rikosromaaneja, mutta sitä hän ei ainakaan myöntänyt. Sen hän kuitenkin myöntää, että meno Porissa on erilaista kuin ennen, suvaitsevampaa ja lempeämpää.
– Pori on ollut kova paikka. Pakko tykätä lätkästä tai et ole mitään, omaa roolia piti hakea. Jos katson omia lapsia, niin nykyään on paljon suvaitsevampi paikka. Jokainen saa ilmaista itseään haluamallaan tavalla.
Kirjailijan ammatissaan Tuominen seuraa tarkasti yhteiskunnan muutosta ja sen vaikutusta lapsiin. Hän on huolissaan erityisesti lukutaidon rapistumisesta ja älylaitteiden koukuttavuudesta. Omasta nuoruudestaan hän muistaa, kuinka sarjakuvien lukemista varsinkin ruokapöydässä paheksuttiin.
– Kyllä mä olisin onnellinen, jos lapsella olisi ruokapöydässä Aku Ankka eikä puhelin. Pienet lukemiset ovat jääneet pois ja se näkyy kielen ja sanavaraston rapistumisessa.
Kolmen lapsen isänä Tuominen tunnistaa myös kasvatuksen ristiriidat. Vanhemmuus on hänen mukaansa ennen kaikkea vastuuta, mutta myös huolen ja rakkauden jatkuvaa tasapainoa. Tuominen toivoo, että hänen lapsensakin kantaisivat mukanaan porilaisuutta ja sitä, miten täällä asioita hoidetaan.
– Ei paukutella henkseleitä. Ollaan vaatimattomia ja annetaan tekojen puhua puolesta. Kun lähdetään pois Porista, niin näytetään mieluummin tulokset.
Tuominenkaan ei ole koko ikäänsä ollut porilainen.
– Lukioiässä Pori tuntui liian pieneltä paikalta ja muualla oli jotain paljon hienompaa. Ajattelin, että lähden opiskelemaan ja jään sille tielle. Vasta Turussa asuessa ymmärsin, kuinka hieno ja rakas paikka Pori on. Ehkä porisuhde syntyi jo lapsena, mutta tajusin sen vasta, kun en enää ollutkaan täällä. Sitten oli ilmiselvää, että palaan takaisin.
Vaikka Pori on muuttunutkin vuosien varrella, yksi asia on pysynyt: ylpeys omasta kotikaupungista ja sen omalaatuinen tapa rakastaa.
– Porilaiset dissaa omaa kotikaupunkiaan, mutta se on vain merkki rakkaudesta. Ei kehtaa myöntää, että tämä on oikeasti ihan paras paikka.