Ahvenanmaan pyörävaellus 2026
Oli 13. päivä elokuuta. Pakkasin tavarat rinkkaan ja lähdin pyörällä kohti koulua. Kello 7.30 linja-auto lähtisi koulun pihasta kohti Kustavia. Monelle se saattoi tarkoittaa aikaista ja väsyttävää herätystä, mutta minä pidin siitä aikaisten aamujen ihmisenä.
Bussimatkan päätyttyä siirryimme lauttojen ja lossien avulla kohti Ahvenanmaata, määränpäänä Godby ja paikallinen Idrottscenter, joka tarjosi meille majoituksen. Pyöräilimme sinne matkatessamme ensiksi 22,46 kilometriä ja myöhemmin vielä noin 30,80 kilometriä lisää. Tämä voi kuulostaa melko suurelta matkalta, mutta vauhti oli erittäin hidas – keskimäärin noin 15 km/h. Toki myönnettäköön, että reiteillä oli paljon mäkiä. Matkalla pääsimme näkemään muun muassa Bommarsundin rauniot ja toinen toistaan kauniimpia pelto- sekä merimaisemia. Viimeistä lauttamatkaa meidän piti odottaa yhdessä ja samassa paikassa jopa kaksi tuntia, mutta omasta mielestäni se ei ollut edes pitkästyttävää. Olimmehan sentään merenrannalla ja eväitä oli mukana!
Kun pääsimme päivän päätteeksi Godbyhyn, oli kello jo iltayhdeksän. Kävimme läheisessä ruokakaupassa hankkimassa iltapalaa ja seuraavalle päivälle eväitä. Hostellissa oli käynyt ilmeisesti jonkinlainen virhe, minkä seurauksena ryhmähuoneessa ei ollut tarpeeksi yösijoja. Tämän vuoksi päädyin nukkumaan samassa huoneessa opettajan kanssa. Tämä sopi minulle hyvin, koska halusin mennä aikaisin nukkumaan ja herätä useita tunteja muita aikaisemmin tekemään omia aamutreenejäni. Niinpä minä kävin vain kävelylenkillä ja siirryin pian nukkumaan.
Seuraavana päivänä ohjelmassa oli Taffel-perunalastutehtaan esittely. Sinne lähdettäessä pyöräni kumi alkoi tyhjentyä jatkuvasti ja minun piti pysähtyä pumppaamaan siihen lisää ilmaa säännöllisin väliajoin. Tehtaalle oli matkaa vain noin viisi kilometriä, eli sinne päästiin hyvin nopeasti. Sisätiloissa ei saanut kuvata, ja meidän piti olla lisäksi hygieenisesti tarkkoja. Tämä tarkoitti kenkien ja hiusten suojaamista sekä käsienpesua. Aluksi saimme katsoa esittelyvideon tehtaan historiasta. Kun siirryimme perunalastujen valmistuspuolelle, oli kaikkialla erittäin kiinnostavaa katseltavaa. Tehdas oli runsaasti koneistettu, ja varastotiloissa työskenteli jopa robottitrukkeja!
Tehtaan jälkeen jatkoimme matkaa kohti Getan näköaloja. Samaan aikaan, kun pyöräni oli saatu kuntoon ja matka alkoi vaikuttaa taas sujuvan, ilmeni navigoinnissa valitettavasti virhe. Olimme pyöräilleet noin 15 kilometriä väärään suuntaan. Tämän vuoksi jouduimme muuttamaan päivän ohjelmaa, ja saapuessamme takaisin majoituspaikan lähistölle menimme syömään omavalintaiseen paikkaan. Opettajat päättivät, että emme enää lähteneet retkeilemään sinä päivänä. Minä kuitenkin lähdin kahden opettajan kanssa ’’ylimääräiselle’’ reilun 20 kilometrin reissulle toinen toistaan kauniimpien maalaismaisemien äärelle. Sen jälkeen ehdin käymään vielä rentoutumassa läheisessä uimahallissa, ennen kuin ennakkoon maksettu päivällinen tarjoiltaisiin hostellissa.
Getan näköalakahvila ja luontopolku siirtyivät seuraavalle päivälle, jolloin lähdimme niitä kohti heti aamulla. Matkaa oli noin 23 kilometriä yhteen suuntaan, ja perillä pääsimme heti ihailemaan maisemia. Lähdimme luontopolulle, joka oli maastoltaan hieman vaikeakulkuinen. Kokonaisetäisyys oli noin viisi kilometriä, ja pääsimme puolivälin tienoilla myös halutessamme pulahtamaan pieneen rantaan. Tällä minivaelluksella maisemat olivat ainakin omasta mielestäni mahdollisesti jopa koko matkan parhaimmat. Sen jälkeen pääsimme nauttimaan maukkaista kahvilaruoista ennen seuraavaa etappia – Geta nostalgi och motormuseumia. Löysimme sen melko pian ja pääsimme katsomaan ajoneuvokokoelmaa, vaikka paikka olikin suljettu. Omistaja teki meidän onneksemme poikkeuksen. Saimme nähdä monia kiinnostavia automalleja, kuten Ford Model T:n, Packardin ja myös kaksipyöräisiä, kuten Čezetan.
Automuseon jälkeen saimme luvan palata majapaikalle omaan tahtiin, sillä reitti oli suoraviivainen ja harhaan oli lähes mahdotonta kääntyä. Itse lähdin muita myöhemmin liikkeelle, koska jäin museoon ottamaan vielä valokuvia. Oli mukavaa, että matkalla oli myös sellainen hetki, jossa ei kuljettu jonossa ja vauhdin sai määrittää itse. En tiedä, kuinka moni muu oikeasti pyöräili tietoisesti aiempaa nopeammin, mutta ainakin itse olin myöhäisestä lähdöstäni huolimatta ensimmäinen majapaikalla. Illalla saimme taas nauttia maukkaasta ja ennalta maksetusta ruoasta.
Kuten jo matkan aikana totesin useampaan otteeseen, aika kului todella nopeasti. Yhtäkkiä olikin jo se päivä, jolloin piti alkaa lähteä kotia kohti. Matka Maarianhaminan kautta kohti laivasatamaa oli pitkä, melkein 50 kilometriä. Pidempiä pysähtymisiä oli vähemmän, jotta ehtisimme varmasti laivaan. Ainut pidempi pysähdys Maarianhaminan lisäksi oli sitä edeltävä tauko – limonadi- ja suklaatehdas – jossa pääsimme hieman tutustumaan valmistusprosesseihin. Vaikka itse en syö makeisia, ostin paljon tuliaisia kotiin. Saimme myös halutessamme ruokkia lehmiä, jotka laidunsivat tehtaan vieressä. Matka jatkui suhteellisen pian, ja lopulta odotimme jo laivaa satamassa. Siellä meille oli tarjolla runsaasti vapaata aikaa, mutta ennen kaikkea viimeinen ennalta maksettu ruokailu – oikea brunssiateria. Tarjolla oli kaikkien makuun soveltuvaa ruokaa, kuului omiin ruokailutottumuksiin sitten kana-pastasalaatit tai täyteläisemmät liha-ateriat. On myös tärkeää korostaa niitä kauniita merimaisemia, joista pääsimme nauttimaan ruokailun yhteydessä. Kun useamman tunnin pituinen laivamatka oli tullut päätökseen, saavuimme iltaiseen Naantaliin. Siellä meitä odotti matkan alusta tuttu linja-auto, joka vei meidät suoraan Poriin.
Matka oli kokonaisuudessaan erittäin mukava ja onnistunut. Se oli myös käytännön esimerkki siitä, miten suunnitelmien yhtäkkisistä muutoksista huolimatta kaikki voi kääntyä uudelleen positiiviseksi. Itse nautin urheilijana eniten pyöräilyosuuksista, joissa nähtyjä maisemia on vaikea kuvailla. Myös esimerkiksi Getan luontopolut olivat mieleeni. Olen myös erittäin tyytyväinen hostellin kokkiin, joka valmisti juuri omaan makuuni sopivia ruokia. Pidin erityisen paljon myös aikaisista aamuista ja kehonpainotreeneistä, joita vedin itsekseni vielä muiden nukkuessa sikeästi.
Pyöräilymatkaa kertyi koko matkan aikana yhteensä 180,25 kilometriä, minkä lisäksi minulla tuli ylimääräisiä kilometrejä yhteensä noin 30 kotimatkojen sekä opettajien kanssa yhteisen lenkin seurauksena. Torstaina 13.8. pyöräilimme 53,26 kilometriä, perjantaina 14.8. 33,75 kilometriä, lauantaina 15.8. 46,65 kilometriä ja lähtöpäivänä sunnuntaina 16.8. 46,59 kilometriä.
Voin ehdottomasti suositella tätä luontovaelluskurssia kaikille, jotka suunnittelevat siihen osallistumista tai muuten nauttivat luonnossa liikkumisesta. Lisäksi juuri tällä pyörävaelluksella oli kivaa myös se, että joka puolella puhuttiin ruotsia. Ruotsin kielen intoilijana tämä oli minulle kokemus, jota muistelen lämpimästi.
Teksti ja kuvat: Miko Ruotsila 24I
