Asuminen

Asunto

1500- ja 1600-luvuilla tavallisen porilaisen asunto oli harmaa ja yksinkertainen savupirtti. 1600-luvun uutuus oli savupiippu, joihin alkuun oli varaa vain rikkaimmilla kaupunkilaisilla. Pihapiirit rakennettiin umpinaisiksi kokonaisuuksiksi ja sisäänkäynti taloon sijaitsi pihan puolella. Varakkaimmat alkoivat rakentaa itselleen kivitaloja 1800-luvulla. Puutalot säilyivät porilaisten pääasiallisina asuintoina 1900-luvun alkuun.

1500 - 1700 -luku
1800 - 1900 -luku
Esimerkki talon rakennuskustannuksista VI osassa

Kodin sisustus

Savupirttien sisustus oli yksinkertainen. Pöytänä toimi pitkä irtolevy, joka asetettiin kahden juurakkojalan päälle. Sisustukseen kuuluivat myös kiinteät seinänvieruspenkit. Tuolit, lukuun ottamatta kolmijalkaisia jakkaroita, olivat erittäin harvinaisia vielä 1600-luvun lopulla. Säilytyshuonekaluna toimi arkku. Kaappeja oli ainoastaan kirkoissa ja säätyläistaloissa.

1500- ja 1600-luvuilla rikkaimmatkin kodit olivat Porissa vaatimattomia. Ainoastaan muutamissa taloissa saattoi yksinkertaisten huonekalujen lisäksi olla "kattoverhoja" sinisestä ja punaisesta "venäläiskankaasta". Nämä ripustettiin karkeille seinille eräänlaiseksi tapetiksi. Sänkyryijyt ja penkkityynyt osoittivat hyvää toimeentuloa. 1700-luvulla ryhdyttiin maalaamaan myös talojen sisäseiniä. Savupiippujen yleistyttyä myös sisustukseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota ja huonekalujen määrä alkoi kasvaa 1800-luvulla. Valaistuksessa siirryttiin päreestä öljylamppuihin.

Kotitalousteknologia

Vesijohto, kaasu ja sähkö uudistivat asumisen laatua kaupungeissa. Vesijohto mahdollisti lämminvesivaraajat ja vesiboilerit, kaasun käyttö mahdollisti kaasukeittimet ja valaisimet ja sähkö toi mukanaan valon lisäksi sähkökeittimet. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa vain harvalla oli vielä varaa sähköön.

Ensimmäisiä kotitalouksiin hankittuja "kodinkoneita" olivat erilaiset lämmitysuunit. Vanhemmissa pystyuuneissa oli suora savukanava, josta lämpö meni suoraan ulos. Uuni lämmitti käytännössä vain niin kauan kuin tuli oli pesässä. 1700-luvulla kehitettiin uunin sisällä kiertävä savukanavajärjestelmä, jonka avulla lämpö saatiin varattua uunin massaan. Näin uuni säilyi lämpimänä pidempään ja pienemmällä puun kulutuksella.

1800-luvulla varakkaat kotitaloudet "koneistuivat". Yksinkertaisia hellalevyjä valmistettiin Suomessa jo 1790-luvulla, mutta ne yleistyivät vasta 1800-luvulla. Avolieden kattaminen valurautaisella hellalevyllä oli merkittävin tekninen uutuus kotitalouksissa. Uutta teknologiaa olivat lisäksi mm. valurautainen silitysrauta, perunanmuserruskoneet, käsin veivattavat pesukoneet, konemankelit, puristimet ja rouhinmyllyt. Työläisperheillä ei ollut varsinaisia kotitalouskoneita. Eräänlaisiksi kotitalouskoneiksi voidaan laskea kahvimylly ja kahvinpaahdin.