Tulvariskien hallinta
Tulva on sää- ja vesistöoloista johtuva luonnonilmiö. Tulvalla tarkoitetaan vesistön vedenpinnan noususta, merenpinnan noususta tai hulevesien kertymisestä aiheutuvaa maan tilapäistä peittymistä vedellä.
Tulvat ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Ne voidaan muun muassa maantieteellisen sijainnin, ilmasto-olojen, syntytavan ja ihmisvaikutuksen mukaan tyypillä useisiin eri kategorioihin; vesistötulviin, meritulviin ja hulevesitulviin.
Tulvariskien hallinnan tavoite on arvioida ja vähentää tulvariskejä sekä estää tai vähentää tulvista koituvia vahinkoja.
Eri tulvatyypit
-
Vesistötulva voi tulla järvien ja jokien rannoilla, kun vesi tulvii maalle lumen sulamisen, rankkojen sateiden, jää- ja hyydepatojen tai vesirakenteiden toimintahäiriöiden tai virtausaukkojen tukkeutumisen takia. Myös meriveden korkeus saattaa vaikuttaa vesistötulvan syntymiseen, sillä meriveden nousu nostaa myös jokiveden pintaa.
Porin Kokemäenjoen alaosan tulvariski on Suomen merkittävimpiä ja se onkin yksi Suomen 22:sta merkittävästä tulvariskialueesta. Pahimmillaan tulvasta aiheutuvat vahingot voivat nousta miljardeihin euroihin. Pahimmat vahinkoa aiheuttavat tulvatilanteet painottuvat nykyisin ilmastonmuutoskehityksen myötä yleisimmin loppuvuoteen ja alkutalveen, jolloin hyydetulvat voivat kasvattaa vedenkorkeuksia merkittävästi virtaamien ollessa suuria.
Vesistötulvan torjumiseksi on käynnistetty vuonna 2003 Porin tulvat -hanke, joka on Porin kaupungin ja Ely-keskuksen yhteishanke tulvariskien minimoimiseksi Porin alueella. Porin tulvasuojeluhankkeen sivuilla on esitetty lisää Porin tulvasuojelun toimenpiteistä ja toiminnasta jokitulvan ehkäisemiseen ja varautumiseen.
Linkki Porin tulvasuojeluhankkeen sivuille:
Tulvakeskuksen ylläpitämässä tulvakarttapalvelussa ovat esillä ELY-keskusten laatimat tulvavaara- ja tulvariskikartat merkittäviltä tulvariskialueilta. Lisäksi palvelu sisältää tulvavaarakartat noin sadalta muulta alueelta ja Suomen koko rannikolta.
-
Merivesitulva eli meritulva johtuu siitä, että merenpinta nousee poikkeuksellisen korkealle ja tulvii maa-alueille. Meritulvan vaara ei ole Porissa samaa luokkaa kuin hule- ja vesistötulvan. Meriveden nousu voi kuitenkin vaikuttaa vesistötulvan syntymiseen tilanteessa, jossa myös jokivesi on korkealla. Merikin siis otetaan huomioon Porin tulvasuojelussa.
Ilmastonmuutos nostaa merivesitulvien riskiä valtamerten ja meriveden vaihtelun myötä. Maankohoaminen kuitenkin suojaa Porin rannikkoaluetta merenpinnan nousulta, eikä veden nousun vaikutus ole Pohjanlahdella niin suuri kuin Suomenlahdella. Meritulva tulee ottaa huomioon erityisesti maankäytön suunnittelussa, jottei tulvavaara-aluille rakennettaisi rakenteita, joiden kastuminen aiheuttaa vahinkoja. Ilmatieteen laitos on julkaissut vuonna 2014 päivitetyt arviot harvinaisista meritulvista ja alimmista suositeltavista rakentamiskorkeuksista Suomen rannikolla. Lähtökohtana on, että suositusten mukaisella korkeudella sijaitsevat rakennukset joutuisivat meritulvalle alttiiksi korkeintaan kerran seuraavan 200 vuoden aikana.
Alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet Suomen rannikolla on esitetty ilmatieteenlaitoksen internetsivustolla
Tulvakeskuksen ylläpitämässä tulvakarttapalvelussa ovat esillä ELY-keskusten laatimat tulvavaara- ja tulvariskikartat merkittäviltä tulvariskialueilta. Lisäksi palvelu sisältää tulvavaarakartat noin sadalta muulta alueelta ja Suomen koko rannikolta.
-
Hulevedellä tarkoitetaan sade- ja sulamisvesiä sekä rakennusten perustusten kuivatusvesiä. Hulevesitulva syntyy, kun sataa niin rankasti, ettei alueella oleva hulevesijärjestelmä pysty kuljettamaan satanutta vettä pois riittävällä nopeudella, vaan vesi nousee kaduille ja pihoille, mikä voi aiheuttaa suuriakin vahinkoja.
Tiiviisti rakennetuilla alueilla on paljon rakennettua pintaa, kattoa ja asfalttia, johon hulevesi ei pääse imeytymään. Imeyttämisen sijaan hulevedet johdetaan hulevesiviemäriin.
Ilmastomuutoksen myötä sadepäivien määrä ja rankkasateet lisääntyvät ja sadetapahtumat kestävät kauemmin. Hulevesiviemärit eivät välttämättä rankkasateella pysty johtamaan kaikkea hulevettä pois alueelta ja viemärit tulvivat. Olemassa olevia hulevesiviemäreitä ei ole kustannustehokasta mitoittaa rankimmille rankkasateille, joten sadevesiä tulisi viivyttää ja imeyttää mahdollisuuksien mukaan ennen viemäriin johtamista. Viemäreiden tulviessa tulisi tulvavedet johtaa alueille, joissa niistä ei ole haittaa, esimerkiksi puistoalueille.
Hulevesien hallinnan suunnittelu alueellisesti on tärkeää ilmastonmuutoksen sopeutumisen ja varautumisen kannalta, sekä varsinkin vesistöjen pilaantumisriskin ehkäisemisessä. Varautuminen yleistyviin ja tiiviimmin esiintyviin rankkasateisiin sekä samalla kesällä kuivakausiin ovat haasteita, jotka pitää ottaa huomioon hulevesien käsittelyn suunnittelussa.
Hyvin suunnitelluilla luonnon mukaisilla hulevesiratkaisuilla voidaan saman aikaisesti varautua yleistyviin rankkasateisiin sekä esimerkiksi hyödyntää hulevesiä kaupunkivihreän kastelussa kuivakausien aikana.
Luonnonmukaiset hulevesiratkaisut lisäävät kasvillisuutta tai ns. ’’kaupunkivihreää’’ kaupunkialueilla, jotka edesauttavat ilmastonmuutokseen sopeutumista. Luonnonmukaiset hulevesiratkaisut vähentävät kaupunkitulvien riskiä ja ravinteiden sekä haitta-aineiden huuhtoutumista vesistöihin imeyttämällä ja viivyttämällä hulevesiä. Kaupunkivihreän hyödyntäminen hulevesiratkaisuissa edesauttaa myös kaupunkialueen lämpötilojen tasaamisessa helleaaltojen aikana sekä edistävät yleistä viihtyvyyttä ja ekologista monimoisuutta.